Männistön Lippakioski

Olen monta vuotta tuijotellut kotikulmillani tyhjänä olevaa nostalgista lippakioskia ja salaa toivonnut, että se heräisi henkiin.
Tänä kesänä toiveeni toteutui, kun keltainen kioski pitkästä aikaa avasi ovensa.
Myytävänä on esimerkiksi suussasulavaa jäätelöä, vohveleja sekä nostalgisuutta henkiviä makeisia ja limonaadeja. Vanhanajan pannukahvi tarjotaan somista posliinikupeista.

Asiointi hyvän palvelun lippakioskissa on elämys. 
Toivonkin, että raumalaiset ja Raumalla vierailevat kävisivät kioskilla jo ihan kannatuksen vuoksi. Haluaisin nimittäin tulevaisuudessakin hakea jätskihampaan kolottaessa ihania Jätskibaari Vohvelin jäätelöitä, joilla ei ole mitään tekemistä kaupan esanssijätskien kanssa. 
Männistön Lippakioski on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin. 

Lisää voi kurkata vaikkapa tästä: https://www.facebook.com/mannistonlippakioski

Kadonnutta kaipaamassa / Nostalgia

Mansikoita kasvaa vieläkin samoissa paikoissa. Mökki on aina näyttänyt vanhalta, mutta joskus se oli valkoinen. Tupakansavu kulkee sisään tai ulos. Ei siitä henno sanoa. 

Jokin sydämessä nytkähtää, kun oma lapsi yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin kävelee tuttua kivipolkua. Niin varovasti, kaupungissa kasvanut. Ei tiedä, että äiti osaa vieläkin ulkoa ne kivet, jotka liikkuvat.

Lapsuuden naapuri auttaa kukkien poimisessa -ota vielä näitäkin... ja näitä! Metsäänkin ehditään. Yli kuudenkymmenen vuoden kokemuksella hakee metsän kultaisen aarteen ajattelematta, vaistolla. 

Mies näyttää viljelmiään ylpeänä ja jakaa omastaan. Poimitaan yhdessä mansikoita, salaattia, tilliä, persiljaa ja nostetaan kauniin punaisia perunoita. Hän kaivaa maasta varovasti minulle vielä maksaruohonkin, kun tuumin, että sellainen olisi pihalla kiva. 

Kaikesta yltäkylläisyydestä pyörällä huolehdin kotimatkalla, että huomasinko edes kiittää. Sisko lohdutti, että ainakin hän kiitti. 

Kotona mieli on nostalginen. Laitan kukat maljakkoon. Kokkaan antimista puhdasta lähiruokaa, joka on aina ollut samanlaista, ennen kuin luomusta kuultiinkaan. 

Kaipaan, kaipaan, kaipaan, mutta vähemmän mitä pelkäsin. Ei mikään oikeasti ole kadonnut. Siellä se on kaikki sydämessäni, sieluni maisemassa, sisälläni. Yksi on varmaa. Muita autetaan samalla tavalla kuin silloinkin, kun itsekkyyteen ei ollut vielä varaa.

Istun olohuoneessa väsymys sylissäni

Ruokani oli tänään tekijänsä kaltaista - äärimmäisen yksinkertaista. Väsyneenä ei jaksa säkenöidä. Kolme yötä olen valvonut sairautta pois. Eilen oltiin lääkärissä, mutta yöllä oli vielä lähdettävä päivystykseen. 
Aurinko kulkee huoneissa liian kirkkaana. Lasken tunteja, minuutteja, jotta saan lapset nukkumaan.
Kuvan kirjoista olen lukenut kaksi ensimmäistä. Kolmas odottaa.
Olen levollinen. Huomiseksi ei ole menoa.

Arjen rakkautta

Laitoin lautaselle kaikkea ihanaa avokadosta viinilehtikääryleeseen. Ituja, pähkinöitä, kapriksia, miehelle savusilakoita, minulle kanaa. Sytytin kynttilöitä. Pieni varastettu romanttinen hetki meille, kun lapset olivat jo syöneet ja puuhasivat omiaan. Unohduimme tuijottamaan toisiamme silmiin. Vaihdoimme lämpimiä hymyjä. Tässä elämänvaiheessa, kun on jo lapset ja taakse jäänyttä elämää on vastarakastuneen kuherruskuukausi lyhyt. Arkirealismi tulee kuvioihin äkkiä, kun ei voi huolehtia vain itsestään. Siksi on tärkeää huomioida toista aina kun voi. Tunsin syvää tyydytystä, kun mies huokaisi autuaana maistaessaan hyvää savukalaa. Minä olen onnellinen, jos voin tehdä hänet onnelliseksi. Minä olen onnellinen siitä, miten hyvä meidän on yhdessä.

The Day I Owned/ Ihan oma päivä

Sunday: I woke up alone. I had breakfast alone. No TV, no computer, no people. I read on the balcony and enjoyed the warm sunshine. I had lunch alone. I listened to myself. I talked to myself in a silent way. My mind whispered back to me: "This is just what you needed." I was alone, but not lonely at all.

Heräsin sunnuntaiaamuna hiljaisessa kodissa. Söin aamiaista yksin. Nyt ei, ei televisiota, tietokonetta, ihmisiä. Makasin parvekeella lukemassa. Nautin loppukesän auringosta. Söin lounasta yksin. Kuuntelin itseäni. Puhelin itselleni. Mieleni kuiskasi minulle: "Tämä oli juuri se, mitä tarvitsit." Olin yksin, mutta en ollenkaan yksinäinen.

Banana Joy

I promised myself on New Year's Eve that I'll pay attention not to throw any food away. I hate our wasting culture knowing that people are starving in many countries. I have managed quite well, I think. It is surprising how delicious food you invent when you have decided to use everything you have bought. (As it should always be.) Today I found out that our bananas are ripening way too fast. (Although I have kept them in fridge because I hate those small flies that gather around them in the end of the summer.) I started to think about banana-smoothie or banana-milkshake. Today we had a little bit less healthy version because I added some ice-cream to the banana and milk-mix. It tasted heavenly!
The other treat you can make from a bit too old banana is banana with chocolate. You just slice the bananas and cover them with pieces of chocolate and put them in the oven and wait until the chocolate has melt. I did this one evening in our summer cottage by using and old-fashioned grill. The result was delicious!
One of my favorite ways to use a banana is to fry it. I  put some oil on a hot pan, then I sprinkle curry on it and then I add bananas. This condiment is great with chicken and rice. Since curry-bananas are moist, you don't even need to add a sauce. Oh, now I am yearning for them...

Tein uuden vuoden lupauksen, etten heittäisi ruokaa pois. En pidä haaskaavasta elämäntyylistämme etenkin kun monissa maissa nähdään nälkää. Olen saanut lupauksen aika hyvin pidettyä. On mielenkiintoista, miten hyviä ruokia keksii, kun kaikki ostettu ruoka pitää käyttää. (Ja niinhän sen aina kuuluisi olla.) Tänään huomasin, että banaanit kypsyvät aivan liian hurjaa vauhtia. (Vaikka pidän niitä jääkaapissa, koska en kestä loppukesän hedelmäkärpäsiä.) Aloin haaveilla banaanismoothiesta tai -pirtelöstä. Päädyimme vähemmän terveelliseen versioon, koska laitoin banaani-maitoseokseen myös jäätelöä. Maistui taivaalliselta!
Toinen herkku, mitä vanhenemassa olevista banaaneista voi tehdä on suklaabanaanit. Banaanit viipaloidaan ja niiden päälle laitetaan suklaan paloja. Sitten banaaneja pidetään uunissa, kunnes suklaa on sulanut. Tein näitä yksi ilta kesämökillä. Laitoin banaanit foliovuokaan ja käytin vanhanaikaista ritilägrilliä. Lopputulos oli herkullinen!
Lempitapani kokata banaania on paistaa se. Laitan pannuun öljyä ja paistan sen joukkoon currya. Sitten laitan banaanit pannuun ja paistan ne kypsiksi, melkein vähän mössöksi. Tämä lisuke on ihanaa kanan ja riisin kanssa ja koska se on niin kosteaa, kastiketta ei välttämättä tarvita. Aah, nyt aloin himoita curry-banaaneja...

Memento mori

Eilisessä konsertissa kuulin ensimmäistä kertaa liettualaisesta säveltäjästä, Mikolajus Konstantinas Ciurlioniksesta. Hän oli aikansa uomo universale ja osoitti lahjakkuuttaan niin musiikin, kuvataiteen kuin kirjallisuudenkin saralla. Konsertissa yhdistettiin kaikkia taidemuotoja. Maalauksia heijastettiin valkokankaalle musiikin ja lausunnan kuuluessa taustalla. Kokonaisuus oli puhutteleva ja se sai ajatukset virtaamaan musiikin mukana. Ciurlioniksen luova kausi kesti vain yhdeksän vuotta, mutta sinä aikana hän oli hämmästyttävän tuottelias. Hän kuoli keuhkokuumeeseen 36-vuotiaana. Sen ikäisenä kuin minä olen nyt. Hän ei ehtinyt kuulla säveltämäänsä sinfoniaa soitettuna, sitä mistä minä kuulin osan eilen. Mietin, että hän paloi niin kirkkaalla liekillä, että ehti lyhyen elämänsä aikana jättää jälkeensä merkittävän taiteellisen perinnön. Ciurlionis-museo on Kaunasissa. Luulenpa, että sinne on päästävä. Olisi muutenkin hyvä tietää enemmän niiden maiden kulttuureista, joiden rantoihin yhteisen Itämeremme aallot särkyvät.

Lisää tietoa säveltäjästä löytyy täältä: http://ciurlionis.eu/en/

Paitsi sielun ravintoa, nautimme eilen myös ihanaa ruumiin ravintoa. Kesänväriseen salaattiin laitoin jääsalaattia, kesäkurpitsaa, härkäpapuja, sitruunalla maustettua avokadoa ja cashew-pähkinöitä. Mies sai salaattiinsa lohta ja katkarapuja, minä sain kanaa ja sain minä mieheltä viestinkin.

Runsauden sarvi

Tänään minä tein itselleni sikamaisen överimättömegasuuren ihanuusjätskiannoksen, jossa oli kaikkea! Vaniljajäätelöä, suklaa-kinuskijäätelöä, banaania, suklaakastiketta, kirsikoita, suklaakeksi, suolapähkinöitä! Jätin aamiaisen ja lounaan väliin tämän takia, mutta oli se sen arvoista! En kannata ahmimista (enkä yleensä huutomerkkiä jokaisen lauseen lopussa), mutta syödessäni kesän valtaisinta herkkuannosta tuli väkisinkin mieleen tämä Kerttu Horilan teos:

Olen hyvällä mielellä.

Mitä tekis Tampereella?

Olen varmaan tylsä ihminen, mutta minulla on liuta tiettyjä asioita, joita haluan tehdä tietyissä kaupungeissa. 
Tampereen matka on ollut traditioni jo monen vuoden ajan. Se alkoi siitä, kun aloimme joka kesä käydä tyttöni kanssa Särkänniemessä. Ensin menimme Särkänniemeen päiväksi. Sitten lisäsimme matkaan hotelliyön. Lopuksi olemme useamman vuoden ajan olleet hotellissa kaksi yötä, jotta aikaa jäisi myös kaupungilla olemiseen. 
Olimme nytkin ensimmäisen päivän Särkänniemessä. Särkänniemen Koiramäki tuntui tutulta, onhan siihen otettu paljon vaikutteita vanhasta Raumasta. 
Toisena päivänä menimme museoon. Museokeskus Vapriikissa on valtavan kiinnostava Terrakotta-armeijanäyttely. Pikkumies nautti mobiiliopastuksesta. Hän sai kuunneltua tabletilta näyttelyyn liittyvää tietoa. Vapriikki on minusta ihana. Olimme siellä varmaan neljä tuntia. Teini-ikäisemme nauttivat muun muassa jääkiekkosimulaattorista. Ennen Vapriikkikäyntiä kävimme lounaalla pizzeria Napolissa Aleksanterinkadulla. Ruoka oli todella hyvää ja edullista.
Kolmantena päivänä vietimme aikaa Laukontorilla. Sen reunalla on Radiokirppis. Tyttäreni ja minä rakastamme kirpputoreja ja koska miehellä ja hänen pojallaan ei ollut mitään kirpputorikäyntiä vastaan, luuhasimme Radiokirppiksellä hyvän tovin ja ostin muun muassa paljon hienoja ja edullisia vaatteita tytölleni.
Laukontorilla oli mukavan leppoisa tunnelma ja istuskelimme siellä herkkuja syöden. Samalla suunnittelimme ensi kesän reissua. Särkänniemeen on tottakai pakko mennä. Museopäivänä menemme Amurin työläiskortteliin ja kolmantena päivänä teemme risteilyn Viikin saareen. Sounds like a plan!

Avocado-mozzarellasalaatti

Kuvat eivät tee ollenkaan oikeutta sille, miten ihanasta herkusta tässä on kyse. Olen tämän vuoden aikana hullaantunut avocadoon. Nuorempana inhosin hedelmän voista koostumusta ja täyteläistä makua, mutta näin vanhemmiten olen tullut avocadon suhteen järkiini ja ymmärtänyt, miten hyvää se on. Selailin ajankuluksi ruokablogeja ja löysin Kaikki äitini reseptit-blogista tämän taivaallisen ruuan ohjeen.

Mozzarellaa ja avokadoa jogurttikastikkeessa

2 pussia bufalamozzarellaa
2 avokadoa
2dl ruokajugurttia
1 sitruuna
2tl sokeria
1/2 punaista chilipalkoa
1 dl basilikaa 
tuoretta rosmariinia
Maldon-suolaa
mustapippuria myllystä

Puolita avokadot, koverra liha kuorista ja pilko reiluiksi kuutioiksi. Kierittele kuutiot kulhossa 1/2 sitruunan mehussa, etteivä ne tummu.

Revi tai leikkaa mozzarella paloiksi ja asettele laakealle tarjoiluvadille. Sekoita jogurtti 1/2 sitruunan mehu ja sokeri. Levitä seos juuston päälle.

Heittele pinnalle avokado-kuutiot sekä pilkotut chilit ja yrtit. Viimeistele suolalla ja mustapippurilla.

Minulla ei ollut suolaa eikä sokeria, mutta se ei haitannut yhtään. Laitoin hienosokerin sijasta jugurtin joukkoon hiukan hillosokeria ja siitä tuli yllättävän pikantti maku. Suolaa ruokaa ei maistuvien raaka-aineidensa vuoksi tarvinnut. En myöskään käyttänyt rosmariinia, koska en pidä siitä. Laitoin basilikaa vähän reilummin. Ruoka maistui leivän päällä, mutta myös sellaisenaan. Tästä taitaa tulla perheemme tämän kesän suosikki! Kokeile!

Lombardo muutti meille

Minä olen taas kipeänä. En silti murehdi, koska tämä sairaus vaikuttaisi rehelliseltä räkätaudilta kuumeen kera kuorrutettuna. Olin puolitoista kuukautta tässä välissä jo terveenä, joten nyt välttynen sairaalareissulta.
Kamalinta on ollut kirjoittaa todistuksia tämän kuumeesta pehmeän pään kanssa. Todistuksissa on kova homma, koska jokaiselle oppilaalle kirjoitetaan sanallinen todistus. Jokaisesta oppiaineesta kirjoitetaan muutama lause. Sain monen tunnin urakan valmiiksi tänään ja kuumeesta huolimatta olo on huojentunut.
No, murheet sikseen ja päivän ilonaiheisiin:
Tytär tuli koulusta pitkän ja hoikan kasvin kanssa. Eräs oppilaani oli lähettänyt minulle Lombardo-nimisen chilin. Se on ihkaensimmäiseni ja ihastuin siihen heti! Lisäksi sain Lombardon tai jonkun hänen sukulaisensa jo kypsiksi asti saattamia chilejä. Ne tulevat maistumaan ihanilta saalateissa, keitoissa ja leivän päällä.
Tytär toi minulle koululta myös pyytämiäni papereita, joiden joukosta tipahti iloisen punainen kortti:
Mailman parhaalle opettajalle. Kuusi oppilastani olivat askarelleet ja kirjoittaneet minulle Parane pian-kortin. Tulin näistä yllätyksistä tosi iloiseksi ja minulle tuli pidetty ja tärkeä olo. Hyvä mieli toivottavasti ajaa kuumeen pois!

Ps. Viime maanantaina tuli minulle ja miehelle ensimmäinen yhteinen vuosi täyteen. Olin silloin miehelle niin vihainen, ettei tehnyt mieli rustata mitään vaaleanpunaista blogipostia tänne. Nyt kun olen taas hyvällä tuulella, tuntuu kivalta kirjoittaa asiasta. Ensimmäinen vuosi! <3

Kööhä ämmä keitt

Ruppe olema melkke vakio, et kakstoist päivä enne palkka ova raha vähis. Täyty ruvet laskema eorojas ja pare olis, jos ruuanki sais mahdollisimma helvolttas. Tänäpe syätti kööhä ämmä keitto ja lykkäsi siihe kaikke mahdollist, mitä kotto löysi.

Mul ol yks sipula ja muutama valkosipulikyns. Eilissi uunijuureksi ol kouralline ja porkkanoitaki löysi kaapist. Paistoi sipuli ja heiti liämikuutio perähä. Sit pisti ne uunijuurekse fölihi. Toisel levyl keiti porkkanoi. Lopult kippasi kaik samaha kattilaha. Sit laitoi sin kantarellituarejuustojämä. Turkkilaist jugurttiaki löörys, sitä pisti pari lusikallist. Viherpippuri ja mustapippuri hianonsi kans joukkoho. Men sin sit loraus kermaki. Kaike pisti siliäks sauvasekottimel. Fryyssist löysi patonki ja se soves keito lisseks. Tul kyl eine verra hyvä soppa, vaik itte sano. Kauneudel tätä ruaklaji ei gyl ol pilat! Tyytyväisin oltti vatta killullas ruua jälkke. Mnää pisti käre kyynärpäit myäte ristihi: Luajan giitos huamen o tilipäev!

Me mentiin sänkyyn piknikille

Kultainen ilta-aurinko heijastuu olohuoneessa leijaileviin pölyhiukkasiin. Kissoilla on kevättä tassuissa. Minä olen kovin kipeä edelleen, mutta pärjään kyllä. Käännän kasvoni ja ajatukseni kotiin, sinne missä sydänkin on. Lepään miehen ihailussa. Perustamme sänkyyn piknikin, kun uloskaan ei voi lähteä. Onni asuu meissä. Sänkypiknikki tuntuu molemmista mielettömän romanttiselta. Tänään meidän ei tarvitse ajatella muuta kuin toisiamme. Tänään käperrymme toisiimme, olemme kahden vaan ja rakastetaan. Rakastetaan niin, että tuntuu syvällä sielussa. Rakastetaan niin, että tulee melkein itku, kun on niin ihanaa.

Ystävänpäivän korukutsut

Pidin äitini kanssa ystävänpäivän korukutsut äitini luona. Tuttumme oli esittelemässä meille Luna-koruja, joita hän myy. Ilta oli todella kiva. Koruesittelyn lisäksi tarjosimme pientä syötävää ja juotavaa. Ohjelmassa oli myös ystävänpäivärunon kirjoittaminen. Jokainen sai sanomalehden, josta piti valita yksi artikkeli. Jutusta poimittiin oman halun mukaan sanoja, jotka ympyröitiin. Tarkoitus oli saada jonkunnäköinen runo aikaan. Lopuksi runot kirjoitettiin kortteihin ja kortit jaettiin sattumanvaraisesti, joten jokainen sai oman ystävänpäiväkortin. Omassa kortissani oli seuraavanlainen runo:

Saivat tyttären.
Perheen Mimosa,
haltioissaan hoitaa, pusuttelee.
Kovasti kyseli,
toiveissa sisko.
Kutsuttu lempinimensä mukaan,
oli myös Mimosa 
tuolloin.

Tarjottavina oli muun muassa ystävänpäivärinkuloita, koristeltuja vaahtokarkkeja ja ystävänpäiväleipiä. Toiseksi ylimmässä kuvassa on rinkuloita, joiden ohjeen mukailin siskoltani.

Ystävänpäivärinkulat:
Tarvitaan voitaikinaa, tuorejuustoa ja kinkkusuikaleita.
Vähän sulanut voitaikinalevy kaulitaan puolitoistakertaiseksi. Se voidellaan tuorejuustolla (itse käytin valkosipulin makuista). Tuorejuuston päälle ripotellaan kinkkusuikaleita. Levy kääritään rullaksi ja laitetaan hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. Rullasta leikataan siivuja (kuin kääretortusta) ja ne paistetaan uunissa parissasadassa asteessa, kunnes ovat saaneet väriä pintaan. Minulla oli kaksi pakettia voitaikinaa ja siitä tuli tosi paljon rinkuloita. Mies vei niitä seuraavana päivänä töihinkin.

Ystävänpäivän vaahtokarkit (neljäs kuva) valmistuvat niin, että vaahtokarkki laitetaan grillivartaaseen. Sitten se kastetaan sulatettuun suklaaseen ja suklaan päälle ripotellaan nomparelleja.

Ystävänpäivän leivät, jotka ristin ystävänpäivän jolliksi (kolmas kuva) valmistuvat tavallisesta paahtoleivästä, jonka väliin laitoin ruohosipuli-tuorejuustoa, lauantaimakkaraa ja kurkkua. Lopuksi leikkasin leivät neljään osaan ja koristelin cocktailtikkuun pujotetulla kirsikkatomaatin puolikkaalla.

Kuohuvana juomana tarjoilimme karpalolikööriä, jonka päälle kaadettiin reilusti karpalokivennäisvettä. Vieraat saivat ottaa lasit mukaansa "matkamuistoiksi". Keskenään erilaiset lasit oli keräilty kirpputoreilta.

Kummallinen lukukauden aloitus

 Ilta- ja yöpainotteisena ihmisenä nautin lomissa siitä, että saan valvoa pitkään ja aamuisin nukkua pidempään kuin yleensä. Kahdeksasta neljään-rytmi tuntuu ihan aamuihmisten kehittämältä terrorismilta. Minä aloittaisin työn mieluummin kymmeneltä aamupäivällä. Viime yönä uni ei tullut millään silmään. Päivittelin miehen kanssa sitä, miten ei yhtään väsytä. Höpisimme puoli neljään asti aamulla, sitten uni korjasi meidät mukaansa, kunnes kello soi kuudelta. Keitin kahvia ja tein aamutoimet rauhassa. Kuopus suhtautui aamuun yllättävän hyvin. Kai hänellä oli mielessä edellisillan puhuttelut: "Sitten et yhtään aamulla kiukuttele, jos kerran vieläkin olet hereillä!" Kävelimme rauhassa päiväkotiin.
Töissä olin hyväntuulinen ja minulla oli merkillisen hyvä draivi päällä. Työpäivä meni  hujauksessa. Sitten tulin vielä kodin rauhaan jatkamaan töitäni. Hain kuopuksen, kävin hänen kanssaan kaupassa ja tulin kotiin laittamaan ruokaa. Tein triplasatsin lempiarkikeittoamme ja leivoin jopa pasteijoita! (Minä en leivo oikein ikinä enkä tiedä, lasketaanko valmiin voitaikinan käyttäminen leipomiseksi, mutta anyway.) Pasteijoihin laitoin täytteeksi itsekeräämiäni herkkutatteja pakastimesta, kinkkusuikaleita, sipulia, kermaviiliä, soijakastiketta, viherpippuria ja timjamia. Painelin pasteijat haarukalla kiinni ja voitelin ne kananmunalla. Mies oli keittiössä auttamassa ja pitämässä seuraa ja hetken tunsin itseni todelliseksi kodinhengettäreksi. Tunne loppui siihen, kun tajusin ylitäyttäneeni pasteijat ja rypytysvaiheessa täyte pursui kamalannäköisesti pasteijan poimuista. Yritin näyttää ammattimaiselta, kun kaavin ylimääräisiä täytteitä pois. Ruoka maistui muuten ihanalta. 
Angry Birdsejä diggaileva poikani sai mukavan yllätyksen, kun nepalilainen Unicef-ystäväni oli lähettänyt hänelle nepalilaista käsityötä olevan pipon. (Paidan ostin hänelle marraskuiselta Nepalin matkaltani.) 
Kummallisen kiva maanantai!

Vähän sinne päin...

Minusta tuntuu, että kaikkia joulujuttuja ei ehdi millään tekemään muutaman joulupäivän aikana ellei pidä hurjaa kiirettä. Me jaksotimme joulun puuhia sekä ennen varsinaista joulua että sen jälkeen. Lahjoja ostelen jemmaan pitkin vuotta, joten niiden kanssa ei tullut kauheaa stressiä. Limppua maistelimme jo ennen joulua. Joulukortit ostin Unicefilta ja postitin niin, että ne menivät joulumerkillä varustettuina. 
Joulusiivouksen aloitin viikon ennen joulua ja viimeistelin vielä joulun alla. Joulukuusen laitoimme ennen jouluaattoa.  Jouluaattona kävimme saunassa, söimme hyvän päivällisen ja joulupukki kävi meillä. Jokainen sai valita, mitä halusi joulupöydässä syödä. Perinteisiä jouluruokia ei juuri ollut, mutta kaikki olivat silti tyytyväisiä ja mikä tärkeintä, ruokaa ei mennyt hukkaan. 
Joulupuuron keitin joulupäivän aamupalaksi. Joulupipareita leivoimme vasta tammikuun ensimmäisenä päivänä ja koristelimme niitä sitä seuraavana päivänä. Isältäni saamani enkelikellon kokosimme eilen. Olemme lomalla 7.1. asti, joten on ollut kivaa jakaa joulupuuhia monelle päivälle. Haluan lasteni oppivan suomalaisia jouluperinteitä, mutta en halua olla se vihainen äiti, joka ahdistuneena siivoaa, leipoo, kokkaa ja askartelee, laulaa joululauluja leuanpielet kireinä ja väsyy. Tänä jouluna olen osannut elää hetkessä.
Ennen loman loppua haluan vielä viedä muutamalle haudalle kynttilän sekä valaa uuden vuoden tinoja. (Toivottavasti löydän vielä tinaa jostain.)