perjantai 18. tammikuuta 2013

Ei ihan sisustusblogi...



Apua, että meillä on ka-ma-laa juuri nyt! Vaikka olenkin siivouksen ja sisustuksen suhteen rento boheemi, niin tällaisessa sekasotkussa en viihdy. Voitteko kuvitella, että meillä on vielä joulukuusikin paikoillaan? En minäkään. Huonoksi onnekseni olen taas kipeänä. Sormeni oikein syyhyäisivät siivoamaan ja mööbliseeraamaan, mutta nyt täytyy malttaa vähän aikaa.
Odotan hetkeä, kun kaikki tavarat ovat löytäneet paikoilleen ja koti on kunnossa. Sitä ennen tuudittaudun hurjaan onnentunteeseen: Tämän viikonlopun jälkeen asumme yhdessä. Ihan oikeasti. <3

maanantai 7. tammikuuta 2013

Kummallinen lukukauden aloitus

 Ilta- ja yöpainotteisena ihmisenä nautin lomissa siitä, että saan valvoa pitkään ja aamuisin nukkua pidempään kuin yleensä. Kahdeksasta neljään-rytmi tuntuu ihan aamuihmisten kehittämältä terrorismilta. Minä aloittaisin työn mieluummin kymmeneltä aamupäivällä. Viime yönä uni ei tullut millään silmään. Päivittelin miehen kanssa sitä, miten ei yhtään väsytä. Höpisimme puoli neljään asti aamulla, sitten uni korjasi meidät mukaansa, kunnes kello soi kuudelta. Keitin kahvia ja tein aamutoimet rauhassa. Kuopus suhtautui aamuun yllättävän hyvin. Kai hänellä oli mielessä edellisillan puhuttelut: "Sitten et yhtään aamulla kiukuttele, jos kerran vieläkin olet hereillä!" Kävelimme rauhassa päiväkotiin.
Töissä olin hyväntuulinen ja minulla oli merkillisen hyvä draivi päällä. Työpäivä meni  hujauksessa. Sitten tulin vielä kodin rauhaan jatkamaan töitäni. Hain kuopuksen, kävin hänen kanssaan kaupassa ja tulin kotiin laittamaan ruokaa. Tein triplasatsin lempiarkikeittoamme ja leivoin jopa pasteijoita! (Minä en leivo oikein ikinä enkä tiedä, lasketaanko valmiin voitaikinan käyttäminen leipomiseksi, mutta anyway.) Pasteijoihin laitoin täytteeksi itsekeräämiäni herkkutatteja pakastimesta, kinkkusuikaleita, sipulia, kermaviiliä, soijakastiketta, viherpippuria ja timjamia. Painelin pasteijat haarukalla kiinni ja voitelin ne kananmunalla. Mies oli keittiössä auttamassa ja pitämässä seuraa ja hetken tunsin itseni todelliseksi kodinhengettäreksi. Tunne loppui siihen, kun tajusin ylitäyttäneeni pasteijat ja rypytysvaiheessa täyte pursui kamalannäköisesti pasteijan poimuista. Yritin näyttää ammattimaiselta, kun kaavin ylimääräisiä täytteitä pois. Ruoka maistui muuten ihanalta. 
Angry Birdsejä diggaileva poikani sai mukavan yllätyksen, kun nepalilainen Unicef-ystäväni oli lähettänyt hänelle nepalilaista käsityötä olevan pipon. (Paidan ostin hänelle marraskuiselta Nepalin matkaltani.) 
Kummallisen kiva maanantai!

torstai 3. tammikuuta 2013

Enkelikello





Kummallisia irvistelijöitä kokoontui olohuoneen pöydän ympärille, kun kokosin enkelikelloa. Muistan lapsuudestani sen, miten jaksoin kuunnella ja katsella enkelikelloa vaikka kuinka kauan.
Kellolla on sama vaikutus lapsiini. Sen leppoisan kilkatuksen äärellä on kiva istua juttelemassa perheen kesken. Sovimme, että laitamme kellon soimaan hetkeksi aina iltaisin. Kirjoitan blogia sanomalehti Länsi-Suomen nettilehteen. Nettilehden nimi on Raumalainen.fi. Uuden vuoden kirjoituksessani puhuin siitä, miten meillä pitäisi olla enemmän aikaa toisillemme. Tänä vuonna yritän saada perheeni useammin yhteen ja olla lapsilleni paremmin läsnä. 
Kirjoituksen voi halutessaan lukea täältä: http://www.raumalainen.fi/blogit 

Vähän sinne päin...

Minusta tuntuu, että kaikkia joulujuttuja ei ehdi millään tekemään muutaman joulupäivän aikana ellei pidä hurjaa kiirettä. Me jaksotimme joulun puuhia sekä ennen varsinaista joulua että sen jälkeen. Lahjoja ostelen jemmaan pitkin vuotta, joten niiden kanssa ei tullut kauheaa stressiä. Limppua maistelimme jo ennen joulua. Joulukortit ostin Unicefilta ja postitin niin, että ne menivät joulumerkillä varustettuina. 
Joulusiivouksen aloitin viikon ennen joulua ja viimeistelin vielä joulun alla. Joulukuusen laitoimme ennen jouluaattoa.  Jouluaattona kävimme saunassa, söimme hyvän päivällisen ja joulupukki kävi meillä. Jokainen sai valita, mitä halusi joulupöydässä syödä. Perinteisiä jouluruokia ei juuri ollut, mutta kaikki olivat silti tyytyväisiä ja mikä tärkeintä, ruokaa ei mennyt hukkaan. 
Joulupuuron keitin joulupäivän aamupalaksi. Joulupipareita leivoimme vasta tammikuun ensimmäisenä päivänä ja koristelimme niitä sitä seuraavana päivänä. Isältäni saamani enkelikellon kokosimme eilen. Olemme lomalla 7.1. asti, joten on ollut kivaa jakaa joulupuuhia monelle päivälle. Haluan lasteni oppivan suomalaisia jouluperinteitä, mutta en halua olla se vihainen äiti, joka ahdistuneena siivoaa, leipoo, kokkaa ja askartelee, laulaa joululauluja leuanpielet kireinä ja väsyy. Tänä jouluna olen osannut elää hetkessä.
Ennen loman loppua haluan vielä viedä muutamalle haudalle kynttilän sekä valaa uuden vuoden tinoja. (Toivottavasti löydän vielä tinaa jostain.)






tiistai 1. tammikuuta 2013

Hyvää uutta vuotta!





Minulle ja lapsilleni on vakiintunut jo melkein perinteeksi viettää vappua, juhannusta ja uutta vuotta erään ystäväperheen kanssa. Lapsemme eivät ole aivan samanikäisiä, mutta tulevat keskenään hyvin toimeen. Koska miehellä ja minulla on ollut osittain sama ystäväpiiri, tuntee tämä perhe meidät monen vuoden takaa. Uuden vuoden viettomme oli ihanan leppoisaa.
En voinut olla muistelematta sitä, miten viime uutena vuotena itkin särkynyttä sydäntäni tämän saman ystäväni keittiössä. Silloin itsehillintäni petti vain muutaman minuutin jälkeen siitä, kun olin lasteni kanssa saapunut hänen luokseen. En kauheasti pidä halaamisesta, mutta silloin tuntui hyvältä olla hänen halauksessaan ja rauhoittua.
Tänä vuonna oli myös halausten aika. Rakkaudentäyteisten, vapautuneiden ja iloisten halausten aika. Tultuamme kotiin, kiipustimme keskiyöllä talomme korkeimmalle parvekkeelle katsomaan raketteja. Meillä oli mukanamme kilistelylasit ja pommacia. Kuopuskin jaksoi valvoa ja skoolailla. Parvekkeella halasimme ryhmähalin ja nauroimme kuopuksen:"Ji-pii!"-huudoille. 
Minulla on tästä vuodesta hyvä ennakkoaavistus. <3