torstai 31. heinäkuuta 2014

Aamun valo oli erilainen




Oli uni joka loppui kolmen tunnin jälkeen. Kello oli yksi yöllä. Tein töitä ja luin. Tuli aamu. Kymmentä vaille kuusi heräsi kuopus. Ihan väärään aikaan hänkin. Aamun valo oli erilaista. Auringonnousun säteitä piti tutkia eri huoneissa. Oranssi keittiö oli kuin astuisi appelsiiniin. Vastapäinen talo näytti juuri heränneeltä. Timanttiananas hehkui kauniina.

Illansuussa nojatuolissa istui herra Leijona. Hän kertoi juttuja ilmastosta: "Ihmiset ovat tehneet tehtaita, jotka saastuttavat. Saasteet ovat tuhonneet otsonikerrosta. Ei saa saastuttaa - eikä mennä liian lähelle aurinkoa."

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Aina vähän toisella tavalla

Talven kylmimpänä päivänä minulle tulee usein halu laittaa hame päälle (en juuri edes käytä hameita). Ehkä talven toiseksi kylmimpänä päivänä haluan yleensä ostaa jäätelöpuikon ja syödä sitä ulkona. Eräänä kesänä en uinut lainkaan, koska vesi oli minusta liian kylmää. Saman kesän syksynä sain kuitenkin päähäni mennä uimaan mereen, kun vesi oli jo oikeasti kylmää.
Nyt kun Suomessa on kuumempaa kuin viiteenkymmeneen vuoteen ja kuuluisi vain uida ja huilata, olen ollut ihmeellisen siivouspuuskan kourissa. Minä olen ihan hyvä siivoamaan, mutta en kertakaikkiaan pidä siitä puuhasta. Nyt olen siivonnut kahtena päivänä koko kesän edestä. Kuljen leuhkana ympäri kotia ja tunnen suurta mielihyvää reippaudestani. Tähän kuuluu tietysti vielä se, että miehen pitää myös ihastella ja ihmetellä tekemääni työtä. (Siis hänen, joka on tehnyt kokonaisen työpäivän erittäin kuumissa olosuhteissa.) Näen, että vielä pitäisi pyyhkiä pieliä ja kaappien ovia, mutta nyt saa tältä päivältä piisata. Laiska töitänsä luettelee eli olen järjestellyt koko kodin, imuroinut, pyyhkinyt pölyt, pessyt lattian ja pessyt vessan sekä pessyt pyykkiä. Lopuksi vielä kuurasin ja puunasin itsenikin. Olen siis hyvinkin ansainnut kupin kahvia. 

(Kuva on viime toukokuun Pietarin matkalta. Pysähdyimme jossain Viipurin ja Pietarin välillä kummalliseen merenrantakahvilaan. Se oli vuorattu sisältä kankaalla ja näytti ihan siltä, kuin siellä alkaisivat häät hetkenä minä hyvänsä. Minun oli pakko ottaa kuva tuosta ihanasta, pienestä yhden kupillisen seuraksi sopivasta kermanekasta.)

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ukkosta, saippuakuplakuuroja ja hukkuneita laseja





Helle lepäsi kaupungin yllä kuin tukahduttava peitto. Ilmassa oli ukkosta. Poika oli pahalla tuulella, taisi mielessäkin olla ukkosta. Pikkuhiljaa sain houkuteltua pojan puuhailemaan kanssani kaikenlaista. Mies meni talkoolaisena maalaushommiin minun työpaikalleni. En kehdannut vain laiskotella. Tiskattiin ja siivoskeltiin pojan kanssa. Opetin hänelle, miten hellaa voi puhdistaa sokeripalalla. Annoin hänelle saippuakuplapullon. Saippuakuplista tulee aina hyvälle tuulelle. 
Illan suussa talkoolaista odotti kermainen herkkusienikeitto. 

Odotan, että ilma vähän viilenisi. Haluan poimia seuraavaan keittoon sienet suoraan metsästä.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Istun olohuoneessa väsymys sylissäni



Ruokani oli tänään tekijänsä kaltaista - äärimmäisen yksinkertaista. Väsyneenä ei jaksa säkenöidä. Kolme yötä olen valvonut sairautta pois. Eilen oltiin lääkärissä, mutta yöllä oli vielä lähdettävä päivystykseen. 
Aurinko kulkee huoneissa liian kirkkaana. Lasken tunteja, minuutteja, jotta saan lapset nukkumaan.
Kuvan kirjoista olen lukenut kaksi ensimmäistä. Kolmas odottaa.
Olen levollinen. Huomiseksi ei ole menoa.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Merirosvolaiva-leikkimökin avajaiset








Tänään oli mökillämme erikoispäivä. Leikkimökiksi remontoitu vene sai avajaisjuhlissa nimekseen Salafiina. Merirosvo-teemaisten juhlien ohjelmassa oli muun muassa maljojen nosto, kunnialaukauksien tekeminen (ilmapallojen avulla), merirosvolaulun laulaminen ja tietenkin aarteenetsintä. Aarrejahdin ensimmäinen vihje löytyi vanhasta traktorista. Tarjoiluina  avajaisissa oli esimerkiksi peikonnäköisiä cocktailpaloja, keksejä, shipsejä ja popcornia. Tarjottavat nautittiin merirosvolautasista ja merirosvomukeista. Suu pyyhittiin asiaankuuluvasti merirosvoservetillä. Merirosvolaivan sisältä löytyi myös karkkibaari. Juhlien loppupuolella saimme nauttia hurjasta miekkailunäytöksestä. Oli kiva iltapäivä!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Irjanne













Kun ei jaksa matkustaa kauas, mutta haluaa retkelle, kannattaa suosia lähimatkailua. Näin paikallislehdessä mainoksen, jossa kerrottiin Irjanteen nähtävyyksistä. Innostuin heti ja ajattelin, että tämä olisi kiva kohde etenkin 5-vuotiaalle pikkumiehelleni. Vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Raumalta on Eurajoki ja sen yksi kylä on Irjanne. Vierailimme ensin Faltun sahalla. Saha on tänä kesänä ensimmäistä kertaa auki yleisölle. Vanhanajan koneissa on omanlaistansa nostalgiaa ja estetiikkaa, jota nykyajan koneista ei löydä. Kävimme myös pittoreskissa Ruikan myllyssä sekä Irjanteen Maaseutu-, Koulu- ja Kotiseutumuseossa. Illan koittaessa kävimme vielä kauniissa ja koruttomassa Irjanteen kirkossa. Siellä oli alkamassa iltajumalanpalvelus, johon olisin halunnut jäädä, mutta siinä vaiheessa pikkumies oli niin väsynyt, että tyydyimme kuuntelemaan kirkonkellojen soiton ja sitten lähdimme kotia kohti. Pieni mies, iso mies ja minä olimme kauhean onnellisia retkestämme. Opimme ja näimme uutta ja ennen kaikkea retkemme oli ekologinen, edullinen ja antoi meille uutta näkökulmaa kotiseutuumme.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Johannes - Sovetsky









Matkalla Viipurista Pietariin yövyimme Johanneksessa, suomalaisten 1990-luvun alussa rakentamassa Lokki-hotellissa.

On lohduttoman näköisiä kerrostaloja
ja unohdettuja pitsihuviloita.
Valkoinen kissa, joka kulkee
kulkee ohi.

On Johanneksen kirkon rauniot
ja muistomerkki.
Likaisen oloinen nurmikko,
askeliaan on syytä varoa.

On mustavalkoinen kissa
joka kulkee kohti,
juttelee,
ei jätä rauhaan.

On niin paljon katoavaa kauneutta,
josta kukaan ei pidä huolta.
On niin paljon ajatuksia,
joita en edes tiennyt
osaavani ajatella.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Åsa Larsson: Uhrilahja

Minulla on kirjahyllyssäni lukemattomia kirjoja (heh!) ja olen nyt kevään aikana käynyt niitä läpi. Olen lahjoittanut paljon sellaisia kirjoja pois, joihin en aio enää palata. Minulle kirjat ovat aarteita, joten luopuminen ei ole aina ihan helppoa. Se kuitenkin kannattaa, koska paitsi että saa lisää tilaa, saa myös ilahdutettua muita ilmaisilla kirjoilla.

Olen tänä vuonna ehtinyt lukea harmillisen vähän. Eilen illalla otin käteeni Åsa Larssonin kirjan ja siinä kävi niin, että ahmin sen yhdeltä istumalta. Uhrilahja oli mahdottoman koukuttavasti kirjoitettu, ajallisesti kahdella tasolla kulkeva jännityskertomus. Oli aina pakko lukea toisessa ajassa oleva osuus, jotta pääsisi takaisin toisessa aikatasossa kulkevaan juoneen. Kirja oli uskottava, hallittu ja jännittävä, mutta ei kuitenkaan niin pelottava että sitä ei olisi pystynyt lukemaan. Jos pitää dekkareista, jännityksestä, historiallisista romaaneista ja rakkauskertomuksista, tulee varmasti ihastumaan tähän nopealukuiseen vuonna 2012 ilmestyneeseen kirjaan.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Verikirkko eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraali






Koska rakastan kirkkoja, kuuluu matkaohjelmaani aina kirkkovierailuja. Aleksanteri III rakennutti tämän kauniin kirkon paikalle, jossa hänen isänsä Aleksanteri II vuonna 1881 murhattiin. Verikirkko-nimitys johtuu tuosta tapahtumasta. Neuvostoaikana, kun ihmisiltä monen muun asian ohella vietiin uskonto, kohdeltiin Venäjän kauniita kirkkoja huonosti. Minua huimaa ajatuskin siitä, että tämä upea mosaiikkitöin koristeltu kirkko oltiin aikeissa räjäyttää. Sitä ei onneksi tehty, vaan kirkko toimi muun muassa teatterilavastevarastona. Käsittämätöntä. Nykyään kirkko on kunnostettu entiseen kukoistukseensa. Jos matkaat Pietariin, suosittelen tutustumaan Verikirkkoon. 
Kuljin miehen kanssa kirkossa käsi kädessä. Osoittelimme toisillemme kuvia ja yksityiskohtia. Tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että sain jakaa näin mahtavan elämyksen juuri tämän ihmisen kanssa.