torstai 31. heinäkuuta 2014

Aamun valo oli erilainen




Oli uni joka loppui kolmen tunnin jälkeen. Kello oli yksi yöllä. Tein töitä ja luin. Tuli aamu. Kymmentä vaille kuusi heräsi kuopus. Ihan väärään aikaan hänkin. Aamun valo oli erilaista. Auringonnousun säteitä piti tutkia eri huoneissa. Oranssi keittiö oli kuin astuisi appelsiiniin. Vastapäinen talo näytti juuri heränneeltä. Timanttiananas hehkui kauniina.

Illansuussa nojatuolissa istui herra Leijona. Hän kertoi juttuja ilmastosta: "Ihmiset ovat tehneet tehtaita, jotka saastuttavat. Saasteet ovat tuhonneet otsonikerrosta. Ei saa saastuttaa - eikä mennä liian lähelle aurinkoa."

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Aina vähän toisella tavalla

Talven kylmimpänä päivänä minulle tulee usein halu laittaa hame päälle (en juuri edes käytä hameita). Ehkä talven toiseksi kylmimpänä päivänä haluan yleensä ostaa jäätelöpuikon ja syödä sitä ulkona. Eräänä kesänä en uinut lainkaan, koska vesi oli minusta liian kylmää. Saman kesän syksynä sain kuitenkin päähäni mennä uimaan mereen, kun vesi oli jo oikeasti kylmää.
Nyt kun Suomessa on kuumempaa kuin viiteenkymmeneen vuoteen ja kuuluisi vain uida ja huilata, olen ollut ihmeellisen siivouspuuskan kourissa. Minä olen ihan hyvä siivoamaan, mutta en kertakaikkiaan pidä siitä puuhasta. Nyt olen siivonnut kahtena päivänä koko kesän edestä. Kuljen leuhkana ympäri kotia ja tunnen suurta mielihyvää reippaudestani. Tähän kuuluu tietysti vielä se, että miehen pitää myös ihastella ja ihmetellä tekemääni työtä. (Siis hänen, joka on tehnyt kokonaisen työpäivän erittäin kuumissa olosuhteissa.) Näen, että vielä pitäisi pyyhkiä pieliä ja kaappien ovia, mutta nyt saa tältä päivältä piisata. Laiska töitänsä luettelee eli olen järjestellyt koko kodin, imuroinut, pyyhkinyt pölyt, pessyt lattian ja pessyt vessan sekä pessyt pyykkiä. Lopuksi vielä kuurasin ja puunasin itsenikin. Olen siis hyvinkin ansainnut kupin kahvia. 

(Kuva on viime toukokuun Pietarin matkalta. Pysähdyimme jossain Viipurin ja Pietarin välillä kummalliseen merenrantakahvilaan. Se oli vuorattu sisältä kankaalla ja näytti ihan siltä, kuin siellä alkaisivat häät hetkenä minä hyvänsä. Minun oli pakko ottaa kuva tuosta ihanasta, pienestä yhden kupillisen seuraksi sopivasta kermanekasta.)

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ukkosta, saippuakuplakuuroja ja hukkuneita laseja





Helle lepäsi kaupungin yllä kuin tukahduttava peitto. Ilmassa oli ukkosta. Poika oli pahalla tuulella, taisi mielessäkin olla ukkosta. Pikkuhiljaa sain houkuteltua pojan puuhailemaan kanssani kaikenlaista. Mies meni talkoolaisena maalaushommiin minun työpaikalleni. En kehdannut vain laiskotella. Tiskattiin ja siivoskeltiin pojan kanssa. Opetin hänelle, miten hellaa voi puhdistaa sokeripalalla. Annoin hänelle saippuakuplapullon. Saippuakuplista tulee aina hyvälle tuulelle. 
Illan suussa talkoolaista odotti kermainen herkkusienikeitto. 

Odotan, että ilma vähän viilenisi. Haluan poimia seuraavaan keittoon sienet suoraan metsästä.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Istun olohuoneessa väsymys sylissäni



Ruokani oli tänään tekijänsä kaltaista - äärimmäisen yksinkertaista. Väsyneenä ei jaksa säkenöidä. Kolme yötä olen valvonut sairautta pois. Eilen oltiin lääkärissä, mutta yöllä oli vielä lähdettävä päivystykseen. 
Aurinko kulkee huoneissa liian kirkkaana. Lasken tunteja, minuutteja, jotta saan lapset nukkumaan.
Kuvan kirjoista olen lukenut kaksi ensimmäistä. Kolmas odottaa.
Olen levollinen. Huomiseksi ei ole menoa.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Merirosvolaiva-leikkimökin avajaiset








Tänään oli mökillämme erikoispäivä. Leikkimökiksi remontoitu vene sai avajaisjuhlissa nimekseen Salafiina. Merirosvo-teemaisten juhlien ohjelmassa oli muun muassa maljojen nosto, kunnialaukauksien tekeminen (ilmapallojen avulla), merirosvolaulun laulaminen ja tietenkin aarteenetsintä. Aarrejahdin ensimmäinen vihje löytyi vanhasta traktorista. Tarjoiluina  avajaisissa oli esimerkiksi peikonnäköisiä cocktailpaloja, keksejä, shipsejä ja popcornia. Tarjottavat nautittiin merirosvolautasista ja merirosvomukeista. Suu pyyhittiin asiaankuuluvasti merirosvoservetillä. Merirosvolaivan sisältä löytyi myös karkkibaari. Juhlien loppupuolella saimme nauttia hurjasta miekkailunäytöksestä. Oli kiva iltapäivä!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Irjanne













Kun ei jaksa matkustaa kauas, mutta haluaa retkelle, kannattaa suosia lähimatkailua. Näin paikallislehdessä mainoksen, jossa kerrottiin Irjanteen nähtävyyksistä. Innostuin heti ja ajattelin, että tämä olisi kiva kohde etenkin 5-vuotiaalle pikkumiehelleni. Vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Raumalta on Eurajoki ja sen yksi kylä on Irjanne. Vierailimme ensin Faltun sahalla. Saha on tänä kesänä ensimmäistä kertaa auki yleisölle. Vanhanajan koneissa on omanlaistansa nostalgiaa ja estetiikkaa, jota nykyajan koneista ei löydä. Kävimme myös pittoreskissa Ruikan myllyssä sekä Irjanteen Maaseutu-, Koulu- ja Kotiseutumuseossa. Illan koittaessa kävimme vielä kauniissa ja koruttomassa Irjanteen kirkossa. Siellä oli alkamassa iltajumalanpalvelus, johon olisin halunnut jäädä, mutta siinä vaiheessa pikkumies oli niin väsynyt, että tyydyimme kuuntelemaan kirkonkellojen soiton ja sitten lähdimme kotia kohti. Pieni mies, iso mies ja minä olimme kauhean onnellisia retkestämme. Opimme ja näimme uutta ja ennen kaikkea retkemme oli ekologinen, edullinen ja antoi meille uutta näkökulmaa kotiseutuumme.