Lahjoja päiväkodinopettajille

 Joulumuistamisia ostaessa valitsen yleensä sellaisia lahjoja, joilla autetaan tai joilla voi tukea paikallisia tekijöitä. Ostan lahjaksi esimerkiksi UNICEFin tuotteita, käsityöläisten ja taiteilijoiden tuotteita tai tässä tapauksessa tyttäreni luokkakaverien valmistamia ihania, huovutettuja patalappuja. Patalapuista saadut tuotot kartuttavat leirikoulukassaa. Löysin mielestäni suloisen hempeää paperia, johon kääräisin patalaput. Päälle laitoin vielä koristeeksi virkkaamani lumihiutaleen. Toivottavasti lahjojen saajat ilahtuvat pienestä muistamisesta. 

Kohti joulua

Kerroin Opettaja-lehden haastattelussa, miten blogini on hyvä indikaattori sille, miten kiire minulla on. Ensin sairastelin ja sitten toipilaana jaksoin juuri hoitaa työni, mutta en muuta. Minä rakastan blogin pitämistä ja haluaisin kirjoittaa tänne paljon useammin, mutta alkutalvesta aika tai voimat ovat loppuneet kesken.

Olisin halunnut kirjoittaa Nepalista paljon enemmän. Olen siellä edelleen unissani. Olisin halunnut kirjoittaa rakkaudesta, koska tiedän sellaisen ilahduttavan monia, mutta en ole ehtinyt. Viikonloppuna olin pahantuulinen ja annoin kipakkuuteni ja temperamenttini räiskyä. Koska olen tuntenut miehen niin kauan, en ole edes yrittänyt esittää parempaa kuin olen. Mies ottaa minut tyynesti. Tänään kysyin häneltä, että tiesikö hän että olisin näin hankala. Hän naurahti tienneensä ja lähti sitten hakemaan minulle valkoista joulukuusta, jota en malttanut ostaa, mutta jonka halusin kovasti. Olemme edelleen kovin rakastuneita ja siitä haluan kirjoittaa imeliä päivityksiä. Ehkä ehdin kertoa vielä Nepalistakin lisää.

Mies ei ole ennen juurikaan viettänyt joulua. Se riemastuttaa minua, koska hänellä ei ole mitään jouluperinnerasitteita. Voimme lähteä luomaan ihan omannäköistämme joulua, jossa on lasten toiveille paljon tilaa. Tänään sytytin kuopuksen pyynnöstä kynttilöitä. Kuljemme kohti joulua.

Ps. Nyt ne ovat paikallislehdessä keksineet laittaa minut ehdokkaaksi Vuoden raumalainen-äänestykseen. Alkujärkytyksen jälkeen olen aika otettu. Tuntuu hyvältä, että Unicef-työni on huomattu. Jos haluat kurkata äänestystä ja muita ehdokkaita, niin linkki on tässä: http://ur.fi/vuoden-raumalainen-2012-aanestys

Biratnagar in the Evening

Lakhani, Himalaya

Kathmandu, Nepal

I will write about my trip later. This is a lovely and surprising country. What an adventure!

Suomalaiset lukijat, kirjoitan matkastani matkablogia osoitteessa www.raumalainen.fi.

Matkustan vuoteen 2069

Viikon ja kahden päivän päästä lennän Lontoon ja Bahrainin kautta Katmanduun, joka on Nepalin pääkaupunki. Nepalissa eletään tällä hetkellä vuotta 2069.
Viime keväänä jännitin, hyväksyttäisiinkö Unicefiin jättämäni hakemus. Hain vapaaehtoisten kenttämatkalle Nepaliin, jonne valittaisiin vain muutama osanottaja. Minua jännitti myös se, että jos minut valittaisiin, mistä ihmeestä repisin rahat matkaan, varsinkin kun sitä varten pitäisi ottaa palkatonta lomaakin.
Ilokseni minut valittiin kolmen muun vapaaehtoisen lisäksi. Matkamme tarkoitus on tutustua kansainvälisen Unicefin toimintaan, ymmärtää syvällisemmin Unicefin työtä ja tätä kautta saada työvälineitä vapaaehtoistyön tekemiseen sekä Unicefin tekemästä hyväntekeväisyystyöstä tiedottamiseen.
Olin viime sunnuntaina Helsingissä koulutuksessa, jossa paitsi perehdyimme kansainvälisen Unicefin toimintaan ja rakenteeseen, myös Nepalissa tehtävään työhön. Nepal on Suomen Unicefin vanhin avustuskohde. Suomen Unicef on tehnyt Nepalissa töitä vuodesta 1984. Yksi kansainvälisen Unicefin ensimmäisistä kohteista on taasen ollut Suomi. Tuntuu oudolta ajatella, että Suomikin on joskus ollut kehitysmaa eikä siitä ole edes pitä aika.
Matkaohjelma on raskas ja tiivis, mikä on minusta hyvä asia. En minä mihinkään lomalle ole lähdössäkään, vaan opintoretkelle, josta toivottavasti saan taas entistä enemmän kipinää jaksaa jatkaa hyväntekeväisyytyötäni.

Minua haastateltiin tänään, 24.10. paikallisradioon Nepalin matkaani liittyen. Jos joku haluaa kuunnella, niin haastattelu tulee Radio Ramonasta klo:17.30.

Opettaja-lehdessä oli tänään haastattelu blogin kirjoittamiseen liittyen. Linkki lehtijuttuun on tässä.

Ylimmässä kuvassa on matkapuvustoani. Matkan virallisissa osuuksissa edustamme Unicefin paidat päällä.

Hämeen linna

Olimme pari viikkoa sitten Unicefin syyspäivillä Hämeenlinnassa. Pääsimme illalliselle Hämeen linnaan. En ole ennen käynyt siellä. Se oli hieno, joskin kaikkia korjausratkaisuja en ymmärtänyt. Linnasta oli kauniit näkymät ulos. Sen sisällä oli näyttely, jossa kerrottiin Hämeen esihistoriasta. Yhdessä salissa oli hauska "Liikkuva koti"-telttanäyttely, jossa esiteltiin erimaalaisia telttoja ja jurttia. Kuvassa olen Saudi-Arabialaisessa beduiiniteltassa.
Nyt kun kärsin syysflunssan kourissa ja palelen, mietin millaista elämä on tuollaisessa kivisessä, kylmässä ja kosteassa linnassa ollut loppusyksyisin ja talvella. Ei varmaan ollenkaan niin romanttista ja hohdokasta kuin haluaisin ajatella.