Kummallinen lukukauden aloitus

 Ilta- ja yöpainotteisena ihmisenä nautin lomissa siitä, että saan valvoa pitkään ja aamuisin nukkua pidempään kuin yleensä. Kahdeksasta neljään-rytmi tuntuu ihan aamuihmisten kehittämältä terrorismilta. Minä aloittaisin työn mieluummin kymmeneltä aamupäivällä. Viime yönä uni ei tullut millään silmään. Päivittelin miehen kanssa sitä, miten ei yhtään väsytä. Höpisimme puoli neljään asti aamulla, sitten uni korjasi meidät mukaansa, kunnes kello soi kuudelta. Keitin kahvia ja tein aamutoimet rauhassa. Kuopus suhtautui aamuun yllättävän hyvin. Kai hänellä oli mielessä edellisillan puhuttelut: "Sitten et yhtään aamulla kiukuttele, jos kerran vieläkin olet hereillä!" Kävelimme rauhassa päiväkotiin.
Töissä olin hyväntuulinen ja minulla oli merkillisen hyvä draivi päällä. Työpäivä meni  hujauksessa. Sitten tulin vielä kodin rauhaan jatkamaan töitäni. Hain kuopuksen, kävin hänen kanssaan kaupassa ja tulin kotiin laittamaan ruokaa. Tein triplasatsin lempiarkikeittoamme ja leivoin jopa pasteijoita! (Minä en leivo oikein ikinä enkä tiedä, lasketaanko valmiin voitaikinan käyttäminen leipomiseksi, mutta anyway.) Pasteijoihin laitoin täytteeksi itsekeräämiäni herkkutatteja pakastimesta, kinkkusuikaleita, sipulia, kermaviiliä, soijakastiketta, viherpippuria ja timjamia. Painelin pasteijat haarukalla kiinni ja voitelin ne kananmunalla. Mies oli keittiössä auttamassa ja pitämässä seuraa ja hetken tunsin itseni todelliseksi kodinhengettäreksi. Tunne loppui siihen, kun tajusin ylitäyttäneeni pasteijat ja rypytysvaiheessa täyte pursui kamalannäköisesti pasteijan poimuista. Yritin näyttää ammattimaiselta, kun kaavin ylimääräisiä täytteitä pois. Ruoka maistui muuten ihanalta. 
Angry Birdsejä diggaileva poikani sai mukavan yllätyksen, kun nepalilainen Unicef-ystäväni oli lähettänyt hänelle nepalilaista käsityötä olevan pipon. (Paidan ostin hänelle marraskuiselta Nepalin matkaltani.) 
Kummallisen kiva maanantai!