Memento mori

Eilisessä konsertissa kuulin ensimmäistä kertaa liettualaisesta säveltäjästä, Mikolajus Konstantinas Ciurlioniksesta. Hän oli aikansa uomo universale ja osoitti lahjakkuuttaan niin musiikin, kuvataiteen kuin kirjallisuudenkin saralla. Konsertissa yhdistettiin kaikkia taidemuotoja. Maalauksia heijastettiin valkokankaalle musiikin ja lausunnan kuuluessa taustalla. Kokonaisuus oli puhutteleva ja se sai ajatukset virtaamaan musiikin mukana. Ciurlioniksen luova kausi kesti vain yhdeksän vuotta, mutta sinä aikana hän oli hämmästyttävän tuottelias. Hän kuoli keuhkokuumeeseen 36-vuotiaana. Sen ikäisenä kuin minä olen nyt. Hän ei ehtinyt kuulla säveltämäänsä sinfoniaa soitettuna, sitä mistä minä kuulin osan eilen. Mietin, että hän paloi niin kirkkaalla liekillä, että ehti lyhyen elämänsä aikana jättää jälkeensä merkittävän taiteellisen perinnön. Ciurlionis-museo on Kaunasissa. Luulenpa, että sinne on päästävä. Olisi muutenkin hyvä tietää enemmän niiden maiden kulttuureista, joiden rantoihin yhteisen Itämeremme aallot särkyvät.

Lisää tietoa säveltäjästä löytyy täältä: http://ciurlionis.eu/en/

Paitsi sielun ravintoa, nautimme eilen myös ihanaa ruumiin ravintoa. Kesänväriseen salaattiin laitoin jääsalaattia, kesäkurpitsaa, härkäpapuja, sitruunalla maustettua avokadoa ja cashew-pähkinöitä. Mies sai salaattiinsa lohta ja katkarapuja, minä sain kanaa ja sain minä mieheltä viestinkin.