Kun meno on kova, ovat kuvat vähissä/Blue Sea Film Festival

Keskiaukeamalla oli ohjelmakartta. Oli vain minä ja tapahtuma, jota raumalaisessa vuodenkulussa rakastan: Elokuvajuhlat. Menen sinne, minne nenä näyttää ja annan pinkin fillarini kiidättää minua. Avajaisissa oli paitsi ihania tuttuja ja tuntemattomia, myös bändi johon hurahdin. Jaakko Laitinen ja Väärä Raha. Merkillisen kiehtova sekoitus kletzmeriä, slaavilaista melankoliaa ja suomalaista humppaa. Koko raumlainen kesäpiha tanssi villisti, minä muiden mukana. Yhdessä, yksin, kahdestaan ja välillä huivin kanssa.
Seuraavana päivänä annoin taas intuition viedä. Muutama elokuva, sitten kuuntelemaan kirjailija Tapio Koivukarin haastattelua. Uusi kirja vaikuttaa kiinnostavalta. Perään 18 minuuttia Juicea ja Pieksämäen aseman blues. Sitten kohtaamisia ja tanssia elokuvaväen kanssa. Mielihyvä siitä, kun kokenut näyttelijä kehuu tanssin pyörteissä minun liikkuvan ihanasti. Kutsu toisille elokuvajuhlille. 
Viilenevässä yössä vie uskollinen pyöräni minut kotiin. Sunnuntaina on suloinen lumpsahdus perhe-elämään, kun kuopus palaa mummun luota syliini. Hetken elin oman elämäni elokuvaa, jossa kukaan muu ei kulkenut samaa polkua kuin minä. Ohikiitävä riehakkuus ja juhla. Ilo. Ilo siitä, että elämässä on niin paljon.

Ps. Jos et vielä ole kokenut Blue Sea Film Festivalia, niin tule ensi vuonna mukaan nauttimaan elämänmakuisesta elokuvajuhlasta, jossa kertomukset, kohtaamiset, fakta ja fiktio rikastuttavat mieltä!

Worn out/ Kat-ki-poik-ki

The yellow leaves are chasing each other on the sidewalk. I watched them dancing. The Sun is warm, the wind is not. There is a strange restlessness in the air and it caught my pupils, too. I can still feel them sizzling and giggling in my head. I'm happy that I don't have any engagements for this evening. I'm happy I planned tomorrow's lessons before I left work. I'm happy I took care of all the work calls while doing my grocery-shopping. I'm happy I was efficient. I'm happy I have the dinner ready waiting in the fridge. When I came home I tried to find energy from the coffee, nectarines, strawberries and goldenberries. The children's programs will start soon on TV -a small naptime for a tired parent.

Keltaiset lehdet jahtasivat toisiaan jalkakäytävällä. Katsoin niiden piirileikkiä. Aurinko on lämmin, tuuli ei. Ilmassa on outo levottomuus, joka tarttui oppilaisiinkin. Heidän hyörinänsä ja kihinänsä tuntuu takaraivossa ja kehossa. Onneksi illaksi ei ole menoa. Onneksi suunnittelin huomiset tunnit jo töissä. Onneksi hoidin työpuhelut samalla kun olin kaupassa. Onneksi olin tehokas. Onneksi minulla on jääkaapissa ruoka valmiina. Kotona join kahvia. Ahmin energiaa mansikoista, ananaskirsikoista ja nektariinista. Pian alkaa Pikku Kakkonen -väsyneen vanhemman pelastus. Otan tirsat.

The Day I Owned/ Ihan oma päivä

Sunday: I woke up alone. I had breakfast alone. No TV, no computer, no people. I read on the balcony and enjoyed the warm sunshine. I had lunch alone. I listened to myself. I talked to myself in a silent way. My mind whispered back to me: "This is just what you needed." I was alone, but not lonely at all.

Heräsin sunnuntaiaamuna hiljaisessa kodissa. Söin aamiaista yksin. Nyt ei, ei televisiota, tietokonetta, ihmisiä. Makasin parvekeella lukemassa. Nautin loppukesän auringosta. Söin lounasta yksin. Kuuntelin itseäni. Puhelin itselleni. Mieleni kuiskasi minulle: "Tämä oli juuri se, mitä tarvitsit." Olin yksin, mutta en ollenkaan yksinäinen.

Banana Joy

I promised myself on New Year's Eve that I'll pay attention not to throw any food away. I hate our wasting culture knowing that people are starving in many countries. I have managed quite well, I think. It is surprising how delicious food you invent when you have decided to use everything you have bought. (As it should always be.) Today I found out that our bananas are ripening way too fast. (Although I have kept them in fridge because I hate those small flies that gather around them in the end of the summer.) I started to think about banana-smoothie or banana-milkshake. Today we had a little bit less healthy version because I added some ice-cream to the banana and milk-mix. It tasted heavenly!
The other treat you can make from a bit too old banana is banana with chocolate. You just slice the bananas and cover them with pieces of chocolate and put them in the oven and wait until the chocolate has melt. I did this one evening in our summer cottage by using and old-fashioned grill. The result was delicious!
One of my favorite ways to use a banana is to fry it. I  put some oil on a hot pan, then I sprinkle curry on it and then I add bananas. This condiment is great with chicken and rice. Since curry-bananas are moist, you don't even need to add a sauce. Oh, now I am yearning for them...

Tein uuden vuoden lupauksen, etten heittäisi ruokaa pois. En pidä haaskaavasta elämäntyylistämme etenkin kun monissa maissa nähdään nälkää. Olen saanut lupauksen aika hyvin pidettyä. On mielenkiintoista, miten hyviä ruokia keksii, kun kaikki ostettu ruoka pitää käyttää. (Ja niinhän sen aina kuuluisi olla.) Tänään huomasin, että banaanit kypsyvät aivan liian hurjaa vauhtia. (Vaikka pidän niitä jääkaapissa, koska en kestä loppukesän hedelmäkärpäsiä.) Aloin haaveilla banaanismoothiesta tai -pirtelöstä. Päädyimme vähemmän terveelliseen versioon, koska laitoin banaani-maitoseokseen myös jäätelöä. Maistui taivaalliselta!
Toinen herkku, mitä vanhenemassa olevista banaaneista voi tehdä on suklaabanaanit. Banaanit viipaloidaan ja niiden päälle laitetaan suklaan paloja. Sitten banaaneja pidetään uunissa, kunnes suklaa on sulanut. Tein näitä yksi ilta kesämökillä. Laitoin banaanit foliovuokaan ja käytin vanhanaikaista ritilägrilliä. Lopputulos oli herkullinen!
Lempitapani kokata banaania on paistaa se. Laitan pannuun öljyä ja paistan sen joukkoon currya. Sitten laitan banaanit pannuun ja paistan ne kypsiksi, melkein vähän mössöksi. Tämä lisuke on ihanaa kanan ja riisin kanssa ja koska se on niin kosteaa, kastiketta ei välttämättä tarvita. Aah, nyt aloin himoita curry-banaaneja...

My bohemian Home/Kitchen

It is about six and half years ago I bought my home. All the walls in the rooms were white (or had been white in 1980's), somewhat dowdy and boring. I needed color around me. I knew immediately that my kitchen has to be orange. I haven't had any curtains in my kitchen window since I couldn't find anything I like. Last weekend I finally found a perfect curtain to my retro-kitchen. It is Finnish, made by Vallila and I found it (of course) from the flea market. I sometimes say that my home is a flea market home. I like old things and I think that we make too many new things which is ecologically thinking wrong. In my kitchen the golden lamp on the ceiling, the table, the collection of pots and kettles on the window sill, the curtain, the orange clock and the green vase are from the flea markets of my home town. 
I got thirty little roses from my boyfriend today. I put the yellow-ones in the kitchen, red-ones in the living-room and white-ones in my bedroom. It was a nice and romantic surprise!

Ostaessani kotini noin kuusi ja puoli vuotta sitten olivat kaikki sisäseinät valkoisia, nuhjuisia ja tylsiä. Tarvitsin väriä ympärilleni. Tiesin heti, että keittiön pitäisi olla oranssi! Minulla ei ole koko aikana ollut keittiössä verhoja, koska en ole löytänyt mieluisia. Viime viikonloppuna vihdoin näin täydellisen verhon keittiööni. Se löytyi (tietenkin) kirpputorilta ja on suomalaisen Vallilan tekemä. Sanon aina välillä, että kotini on kirpputorikoti. Pidän kaikesta vanhasta. Minusta maailmassa tehdään liikaa tavaraa ja se on ekologisesti kestämätöntä. Retro-keittiööni on Rauman kirpputoreilta ostettu muun muassa kattolamppu, pöytä, ikkunalaudan pannu ja kattilat, verho, oranssi kello ja vihreä vaasi.
Mies toi minulle tänään kolmekymmentä ruusua. Keltaiset laitoin keittiöön, punaiset olohuoneeseen ja valkoiset makuuhuoneeseen. Se oli kiva ja romanttinen yllätys!

Memento mori

Eilisessä konsertissa kuulin ensimmäistä kertaa liettualaisesta säveltäjästä, Mikolajus Konstantinas Ciurlioniksesta. Hän oli aikansa uomo universale ja osoitti lahjakkuuttaan niin musiikin, kuvataiteen kuin kirjallisuudenkin saralla. Konsertissa yhdistettiin kaikkia taidemuotoja. Maalauksia heijastettiin valkokankaalle musiikin ja lausunnan kuuluessa taustalla. Kokonaisuus oli puhutteleva ja se sai ajatukset virtaamaan musiikin mukana. Ciurlioniksen luova kausi kesti vain yhdeksän vuotta, mutta sinä aikana hän oli hämmästyttävän tuottelias. Hän kuoli keuhkokuumeeseen 36-vuotiaana. Sen ikäisenä kuin minä olen nyt. Hän ei ehtinyt kuulla säveltämäänsä sinfoniaa soitettuna, sitä mistä minä kuulin osan eilen. Mietin, että hän paloi niin kirkkaalla liekillä, että ehti lyhyen elämänsä aikana jättää jälkeensä merkittävän taiteellisen perinnön. Ciurlionis-museo on Kaunasissa. Luulenpa, että sinne on päästävä. Olisi muutenkin hyvä tietää enemmän niiden maiden kulttuureista, joiden rantoihin yhteisen Itämeremme aallot särkyvät.

Lisää tietoa säveltäjästä löytyy täältä: http://ciurlionis.eu/en/

Paitsi sielun ravintoa, nautimme eilen myös ihanaa ruumiin ravintoa. Kesänväriseen salaattiin laitoin jääsalaattia, kesäkurpitsaa, härkäpapuja, sitruunalla maustettua avokadoa ja cashew-pähkinöitä. Mies sai salaattiinsa lohta ja katkarapuja, minä sain kanaa ja sain minä mieheltä viestinkin.

Useammin pitäisi

Tänään ruuanlaitto tuntui erityisen mukavalta. Sovimme eilen ystäväni kanssa, että hän hakisi töiden jälkeen poikansa päiväkodista ja tulisi meille. Lupasin tehdä päivällisen. Tein ison kattilallisen perheeni suosikkikeittoa, paistoin patonkia ja silppusin patongin seuraksi valkosipulia oliiviöljyn joukkoon. Katoimme kuopuksen kanssa pöydän. Ruoka oli arkista, mutta pöydässä oli servetit ja kynttilät. Mikään ei sopinut selkeästi yhteen, kaikki näytti kodikkaalta. Siitä ystävä ja minä pidämme. Ihailimme kirpputorilta löytämääni retrokulhoa. Olohuoneen verhot ja ruokapöydän liina ovat vaihtuneet dramaattiseen mustaan. En olisi ikinä kuvitellut ostavani kotiini mustia verhoja! En minä kyllä ajatellut nahkaisia nojatuolejakaan meiltä löytyvän. Taulutkin ovat vihdoin löytäneet seinälle. Koti siistiytyy ja selkiytyy. Ystävä oli onnellinen, kun sai töiden jälkeen istua valmiiseen pöytään.

Kalpea aamu tuli makuuhuoneen ikkunasta

Vuorokauden yksinäisimpänä tuntina heräsin. Etsin unta, mutta se ei löytynyt. Kuuntelin makuuhuoneen avoimesta ikkunasta uuden päivän alkamista. Linnut virittivät heleät aamulaulunsa. Lehdenjakajan pyöränjalan vingahdukset liittyivät kuoroon. Vasta sitten nousi aurinko tai ehkä en huomannut aiemmin. Kalpean keltainen valo maalasi maailman epätodelliseksi. Juna meni. Harvakseltaan autojakin. Mies lähti töihin suukkoni huulillaan. Mietin, haluanko tämän odottamattoman yksinäisyyden vai houkuttelisinko varovasti pikkuiseni unien sylistä omaani. Sängystä kuuluva höpötys katkaisi mietteeni. Aikaisin hänkin heräsi. Sydänkäpynen.

Runsauden sarvi

Tänään minä tein itselleni sikamaisen överimättömegasuuren ihanuusjätskiannoksen, jossa oli kaikkea! Vaniljajäätelöä, suklaa-kinuskijäätelöä, banaania, suklaakastiketta, kirsikoita, suklaakeksi, suolapähkinöitä! Jätin aamiaisen ja lounaan väliin tämän takia, mutta oli se sen arvoista! En kannata ahmimista (enkä yleensä huutomerkkiä jokaisen lauseen lopussa), mutta syödessäni kesän valtaisinta herkkuannosta tuli väkisinkin mieleen tämä Kerttu Horilan teos:

Olen hyvällä mielellä.