Johannes - Sovetsky

Matkalla Viipurista Pietariin yövyimme Johanneksessa, suomalaisten 1990-luvun alussa rakentamassa Lokki-hotellissa.

On lohduttoman näköisiä kerrostaloja
ja unohdettuja pitsihuviloita.
Valkoinen kissa, joka kulkee
kulkee ohi.

On Johanneksen kirkon rauniot
ja muistomerkki.
Likaisen oloinen nurmikko,
askeliaan on syytä varoa.

On mustavalkoinen kissa
joka kulkee kohti,
juttelee,
ei jätä rauhaan.

On niin paljon katoavaa kauneutta,
josta kukaan ei pidä huolta.
On niin paljon ajatuksia,
joita en edes tiennyt
osaavani ajatella.

Åsa Larsson: Uhrilahja

Minulla on kirjahyllyssäni lukemattomia kirjoja (heh!) ja olen nyt kevään aikana käynyt niitä läpi. Olen lahjoittanut paljon sellaisia kirjoja pois, joihin en aio enää palata. Minulle kirjat ovat aarteita, joten luopuminen ei ole aina ihan helppoa. Se kuitenkin kannattaa, koska paitsi että saa lisää tilaa, saa myös ilahdutettua muita ilmaisilla kirjoilla.

Olen tänä vuonna ehtinyt lukea harmillisen vähän. Eilen illalla otin käteeni Åsa Larssonin kirjan ja siinä kävi niin, että ahmin sen yhdeltä istumalta. Uhrilahja oli mahdottoman koukuttavasti kirjoitettu, ajallisesti kahdella tasolla kulkeva jännityskertomus. Oli aina pakko lukea toisessa ajassa oleva osuus, jotta pääsisi takaisin toisessa aikatasossa kulkevaan juoneen. Kirja oli uskottava, hallittu ja jännittävä, mutta ei kuitenkaan niin pelottava että sitä ei olisi pystynyt lukemaan. Jos pitää dekkareista, jännityksestä, historiallisista romaaneista ja rakkauskertomuksista, tulee varmasti ihastumaan tähän nopealukuiseen vuonna 2012 ilmestyneeseen kirjaan.

Verikirkko eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraali

Koska rakastan kirkkoja, kuuluu matkaohjelmaani aina kirkkovierailuja. Aleksanteri III rakennutti tämän kauniin kirkon paikalle, jossa hänen isänsä Aleksanteri II vuonna 1881 murhattiin. Verikirkko-nimitys johtuu tuosta tapahtumasta. Neuvostoaikana, kun ihmisiltä monen muun asian ohella vietiin uskonto, kohdeltiin Venäjän kauniita kirkkoja huonosti. Minua huimaa ajatuskin siitä, että tämä upea mosaiikkitöin koristeltu kirkko oltiin aikeissa räjäyttää. Sitä ei onneksi tehty, vaan kirkko toimi muun muassa teatterilavastevarastona. Käsittämätöntä. Nykyään kirkko on kunnostettu entiseen kukoistukseensa. Jos matkaat Pietariin, suosittelen tutustumaan Verikirkkoon. 
Kuljin miehen kanssa kirkossa käsi kädessä. Osoittelimme toisillemme kuvia ja yksityiskohtia. Tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että sain jakaa näin mahtavan elämyksen juuri tämän ihmisen kanssa.

Kun on juhannus ja yötön yö

Haitari soi ja minua pyydetään laulamaan. Laulan korkealta ja kovaa, sydämeni kyllyydestä. Toiset tanssivat, toiset laulavat mukana, joku liikuttuu tutusta kappaleesta kyyneliin. Tiedän, että ääneni ei ole pitkän nuhan jälkeen kunnossa, mutta silti minua pyydetään jatkamaan. Kehotetaan jatkamaan myös omassa elämässä: "Sopisit johonkin musikaaliin tai operettiin!" 

Minulle on usein sanottu, että minusta olisi pitänyt tulla näyttelijä tai laulaja. Se tuntuu hyvältä ja pahalta samaan aikaan. Haaveilin joskus näyttelijän urasta, mutta en ole silti koskaan tehnyt mitään sen eteen. Välillä mietin asiaa ja minusta tuntuu haikealta. Onneksi aina välillä on juhannus ja juhla. Yötön yö ja yleisö, jolle haluan antaa siinä hetkessä kaikkeni ja joka elää laulamieni kappaleiden mukana.

Laulan vanhoja kappaleita, Ystävänlaulua, Uralin pihlajaa, Moskovan valoja... kaikkia sellaisia lauluja, joita isoäitini rakasti. Minusta tuntuu, etten laula yksin vaan isoäitikin laulaa minussa ja minäkin laulan isoäidille.

Kun juhlat ovat loppu ja kaikki muut ovat jo menneet nukkumaan, istun minä toppatakkiin kääriytyneenä mökkilammen laiturilla. Nautin siitä, miten olin niin läsnä. Nautin siitä, että saan myös varastettua hiljaisen, yksinäisen hetken, jolloin olen läsnä vain itselleni. 

Tämä kaupunki oli joskus suomalainen - Viipuri

Kummallinen helleaalto seurasi meitä toukokuun lopulla, kun matkustimme Venäjälle. Olen ollut Viipurissa viimeksi silloin, kun se sijaitsi Neuvostoliitossa. Muistin kaupungin lohduttomana, äärimmäisen kiehtovana ja vähän pelottavana. Niin kuin mielikuvitusrikas 12-vuotias nyt voi vieraan kaupungin kokea.

Tällä kertaa Viipuri ei tuntunut lohduttomalta eikä pelottavalta, mutta kiehtova se oli edelleen. Mielen pohjalla kaihersi kummallinen haikeuden tunne. Pehmeiden slaavilaisten äänteiden sijaan tässä kaupungissa voitaisiin puhua suomea. Voi, miten hirveältä ihmisistä on tuntunut, kun he joutuivat sota-aikana jättämään kotiseutunsa...
Eikä siitä ole edes monta vuosikymmentä.

Onnistuinpas yllättämään!

Aah, mikä onnenhuokaus minulta pääsee, kun pitkästä aikaa ehdin päivittämään blogiani...

Miehellä oli syntymäpäivä ja yritin keksiä kivaa lahjaa. Kiireen takia meiltä ovat jääneet synttärit ja yhdessäolon vuosipäivät juhlimatta. Mies on toki ollut romanttinen ja muistanut, mutta minä olen ollut ihan tylsä ja töihin hautaantunut.

Järjestin niin, että lapset eivät olleet kotona ja ehdotin miehelle, että juhlisimme hänen sytymäpäiväänsä käymällä naapurikaupungissa kirpputoreilla (yhteinen lempiharrastus) ja syömässä. Miehelle tämä sopi hyvin,

Kun olimme jo naapurikaupungissa kerroin, että jäämmekin sinne yöksi. Mies oli todella yllättynyt. Olin salaa varannut hotellihuoneen ja pakannut jännittyneenä (mies on todella tarkka pukeutumisestaan) mielestäni ihan sopivat vaihtovaatteet hänelle mukaan. Rahaa minulla ei ole yllin kyllin, mutta sain varattua meille yhdeksi yöksi sviitin, jossa on oma sauna. Se oli meille aivan luksusta.

Reilut kaksi vuotta sitten kun aloimme olla yhdessä (molempien luopuessa sen hetkisistä parisuhteistaan) tuntui siltä, että pitää päästä hetkeksi pois Raumalta ja turhanpäiväisten juorujen joukosta. Niinpä lähdimme Poriin. Ei heti ajattelisi, mutta joskus naapurikaupungissakin voi olla ihan lomalla. Niin oli nytkin. Yövyimme samassa hotellissa kuin kaksi vuotta sitten eli Porin Sokos Hotel Vaakunassa. Henkilökunnan palveluhenkisyys oli tutun tasokasta ja aamiainen ihana. Kaiken kruunu oli se, että hotellihuoneemme saunan ikkunasta näkyi kaunis Keski-Porin kirkon torni. Oli ihanaa huomata, että on edelleen aivan hullaantunut toiseen. Hauskaa oli juhlia siellä, missä ensi kertaa yövyimme hotellissa yhdessä. Ei haitannut yhtään, että olimme raumalaisia Porissa. ;) Kerrankin minäkin antiromantikko osasin olla romanttinen.

Löysin kirppareilta kivan kesäasun. Tunika on Sisätorilta ja kengät Patakirppikseltä.