keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Matkustan vuoteen 2069


Viikon ja kahden päivän päästä lennän Lontoon ja Bahrainin kautta Katmanduun, joka on Nepalin pääkaupunki. Nepalissa eletään tällä hetkellä vuotta 2069.
Viime keväänä jännitin, hyväksyttäisiinkö Unicefiin jättämäni hakemus. Hain vapaaehtoisten kenttämatkalle Nepaliin, jonne valittaisiin vain muutama osanottaja. Minua jännitti myös se, että jos minut valittaisiin, mistä ihmeestä repisin rahat matkaan, varsinkin kun sitä varten pitäisi ottaa palkatonta lomaakin.
Ilokseni minut valittiin kolmen muun vapaaehtoisen lisäksi. Matkamme tarkoitus on tutustua kansainvälisen Unicefin toimintaan, ymmärtää syvällisemmin Unicefin työtä ja tätä kautta saada työvälineitä vapaaehtoistyön tekemiseen sekä Unicefin tekemästä hyväntekeväisyystyöstä tiedottamiseen.
Olin viime sunnuntaina Helsingissä koulutuksessa, jossa paitsi perehdyimme kansainvälisen Unicefin toimintaan ja rakenteeseen, myös Nepalissa tehtävään työhön. Nepal on Suomen Unicefin vanhin avustuskohde. Suomen Unicef on tehnyt Nepalissa töitä vuodesta 1984. Yksi kansainvälisen Unicefin ensimmäisistä kohteista on taasen ollut Suomi. Tuntuu oudolta ajatella, että Suomikin on joskus ollut kehitysmaa eikä siitä ole edes pitä aika.
Matkaohjelma on raskas ja tiivis, mikä on minusta hyvä asia. En minä mihinkään lomalle ole lähdössäkään, vaan opintoretkelle, josta toivottavasti saan taas entistä enemmän kipinää jaksaa jatkaa hyväntekeväisyytyötäni.

Minua haastateltiin tänään, 24.10. paikallisradioon Nepalin matkaani liittyen. Jos joku haluaa kuunnella, niin haastattelu tulee Radio Ramonasta klo:17.30.

Opettaja-lehdessä oli tänään haastattelu blogin kirjoittamiseen liittyen. Linkki lehtijuttuun on tässä.

Ylimmässä kuvassa on matkapuvustoani. Matkan virallisissa osuuksissa edustamme Unicefin paidat päällä.

4 kommenttia:

  1. Kaikkea hyvää Sinulle, Kati, matkallesi. Uskon, että viet mennessäsi paljon hyvää mieltä kaikille Nepalissa kohtaamillesi ihmisille. Samoin, että matka vahvistaa entisestään työtäsi Unicefin hyväksi.

    VastaaPoista
  2. Maritta, kiitos kauniista sanoistasi! Kaikkea hyvää myös sinulle. Kirjoitan ja kuvaan Nepalin matkaani tänne blogiin sitten, jotta saisin jaettua kokemaani ja näkemääni mahdollisimman monelle.

    VastaaPoista
  3. Hei Kati! Hyvää matkaa! Terveisiä Vilppulasta, Vilppulankosken koulusta, Kirsti Kirjavaiselle, joka työskentelee Suomen Lähetysseuran listoilla siellä.

    T. Opiskelutoverisi vuodelta 2001-2005

    Ps. Kiitos Opettaja-lehden, löysin blogisi! :)
    Pps. Opiskeluajoilta muistan tilanteen, jossa Freinet-koulun oppilas istui portailla, kun olin menossa tenttiin. Tentin jälkeen hän istui samoilla sijoillaan. Kysyin siis: "Kuinka menee?" Hän vastasi: "Ne opiskelee sieniä. Vihaan sieniä!" Minä: "Tietääkö opettajasi, että olet täällä?" Hän: "Joo." Minä: "Asia selvä!" ;D

    VastaaPoista
  4. Hei!

    Kiitos matkatoivotuksista! Jos näen Kirstin, sanon varmasti terveisiä! :)

    Oho, onpas jollain opettajalla tuohon aikaan ollut rento suhtautuminen, jos hän tosissaan antoi oppilaan luvalla istua poissa tunnilta. Nykymuodossaan meidän koulussamme on tiukempi meininki. Vähän pakkaa naurattamaan tuo: "Vihaan sieniä."

    Minä olen itse himosienestäjä ja kai se innostus tarttui oppilaisiinkin. Yksi menneen syksyn tähtihetkistä oli se kun oltiin taas luonnon helmassa opiskelemassa sieniä ja huomatessani limanuljaskan, sanoin siitä lapsille ja he huusivat ihan innoissaan:"Jee!"
    Tilanne oli jotenkin hulvaton, mutta myös hyvin palkitseva, kun oppilaat muistivat viime vuodesta limanuljaskan yhden tuntomerkin, kirkkaan sitruunankeltaisena hohtavan jalan tyven.
    (En saisi alkaa puhua sienistä, kun sitten jaarittelisin niistä loputtomasti.)

    Paljon terveisiä sinulle ja kiitos, kun tulit kurkkaamaan blogiini!

    VastaaPoista