Ulla-Lena Lundberg: Jää - ja miksi en unohda tätä kirjaa ikinä

"Kun meri jäätyy, on pidettävä korvat auki ja oltava silmä kovana. Miten jää makaa, missä virtapaikat ovat. Mistä tuuli käy. Mustat läikät sulaa, vihreät sileää jäätä, maidonsininen kuin sokean silmää peittävä kalvo, sitä on muistettava varoa. Itsestään selviä asioita. Jäänaskalit täytyy aina pitää mukana ja puukko vyöllä. Kuuntele, millä tavalla jää natisee. Älä pelkää, sillä silloin et selviä minnekään. Älä ole uhmakas, sillä silloin sinun käy huonosti. Meri on kylmä, paina se mieleesi, ja syvä."

"Usein ihminen saa kävellä omin jaloin kuolemaansa asti, mutta sitten tulee loppu. Sitten siirretään, nostetaan ja kannetaan. Hänen päänsä yli puhutaan ja vastataan, tehdään suuria päätöksiä."

Jää on henkevin kirja, jonka olen aikoihin lukenut. Se kertoo nuoresta, työlleen omistautuneesta papista, joka muuttaa karujen Luotojen papiksi perheensä kanssa. Jää on kuvaus ihmismielten inhimillisistä kiemuroista, saariston ikiaikaisista uskomuksista ja tavoista sekä saariston julmasta kauneudesta. Kirjassa on suorasukaisen pastorskan hahmon kuvauksen vastapainona rivien väliin kätkettyä hienoa mystisyyttä. Kirja jää mieleen ja minä tiedän, etten unohda tätä kirjaa ikinä.

Minulla on ollut tapana lukea kirjaa aamuisin, kun lapset nukkuvat vielä eikä ole kiire töihin eikä päiväkotiin. Kaksi viikkoa sitten aamulla kirjassa tapahtui kamala käänne. Mietin töissäkin, miten kirja jatkuu. Kiiruhdin kotiin lukemaan kirjan loppuun. Lukiessani mietin, miten hauras ihmiselämä on. Mietin myös, että minun pitää ehdottomasti muistaa kiittää kirjan antajaa. Tunsin syvää tyydytystä siitä, että olin saanut tämän kirjan.

Juuri silloin kun olin nojatuolissani ajatellut näitä ajatuksia, oli kirjan antajan yllä käynyt kylmä tuuli. Se oli katkaissut juoksun ja elämänlangan. Apua oli saatavilla heti, mutta mitään ei ollut tehtävissä. 
Tunnen suunnatonta surua ja kipua, jota tuskin voi verrata siihen, mitä hänen kaikkein läheisimpänsä kokevat. Unohdun tuijottamaan Jää-kirjan omistuskirjoitusta. Minun on vaikea ymmärtää, että hän ei ole täällä enää.