Jotain kivaa tapahtuu pian

Pääsiäinen Lontoossa jäi haaveeksi. Aina niin tarkka mies huomasi liian myöhään passinsa puuttuvan. Sitkeistä yrityksistä huolimatta pikapassia tai väliaikaista passia ei myönnetty.
Lentojen hinnan saamme takaisin, hotellin hintaa emme. Yritänkin nyt kaupata ilmaisia yöpymisiä Lontoossa asuville ystävilleni. (Muutkin sillä suunnalla voivat ilmoittautua.)
Viime kesän lopulla meidän piti mennä Pariisiin, mutta sekin peruuntui kun miehen lomat peruttiin. 
Otan pettymykset tyynesti. Uskon johdatukseen ja tähän maailmankaikkeuteen. Vastoinkäymisillä on syynsä. Ne opettavat, kasvattavat ja ohjaavat.
Uskon myös tasapainoon, joten kaiken tämän jälkeen jotain kivaa tapahtuu pian. Ihan varmasti!

(Olin lääkärissä hakemassa todistuksen siitä, etten voi lentää. Minua huimaa edelleen ja olen todella tukkoinen. Lääkäri sanoi, että poskionteloni tuskin ovat vielä parantuneet kunnolla. Kasvoihin jääneet ilmataskut olisivat saattaneet lennon aikana aiheuttaa suunnatonta kipua. Siltä nyt ainakin vältyin.)

Kuvat ovat viime toukokuulta, kun seikkailin siskoni kanssa muun muassa Münchenin lentoasemalla.