Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Minulla oli ollut kirja jo kauan, mutta jostain syystä en saanut tartuttua siihen enkä mihinkään muuhunkaan kirjaan. Normaalisti olisin tässä vaiheessa kesää lukenut jo yli kymmenen ellen kymmeniä kirjoja. Kun lopulta tartuin Katja Kallion uutuusromaaniin, en olisi malttanut laskea sitä käsistäni. Ensin tuntui kuin olisin lukenut tyttöromaania, niin suloisesti kirjan alussa kuvattiin hankolaista 1900-luvun alun kylpyläelämää ja nuoren Ellyn sekä hänen äitinsä Ingan ajatuksia ja tuntemuksia. Katja Kallio on osannut kuvata ihmisille ominaisia piirteitä kuten kateutta, alemmuudentunteita ja voitonhalua hyvin tarkkaan. Teksti on niin taitavasti kirjoitettua että on kuin ihmisen inhimillisyyttä kuvattaisiin vahingossa, vaikka jokainen sana on tarkkaan harkittu.
Tarinan seuraavassa osassa, Elly on jo itse äiti. Eletään vuotta 1935. Ellyn tyttäret ovat nuoria naisia, samanikäisiä kuin Elly oli tullessaan Hankoon kylpylävieraaksi. Asetelma on muuttunut, Elly alkaa itse työskennellä kylpylässä. Hän on unohtanut nuoruuden haaveensa ja unelmansa. Elly keskittyy pitämään itsensä, elämänsä ja perheensä koossa.
Kirjan kolmannessa osassa keskitytyään entistä enemmän Ellyn tyttären Beataan. Beatan tie vie Ruotsiin, missä hän elää epäsovinnaista elämäänsä. Kirjan lopussa kaikki loksahtelee paikoilleen ja hallittu tarina saa onnellisen lopun.
Minua viehätti, miten tarkkaan kirjailija oli tehnyt taustatutkimuksen liittyi se sitten kylpylässä 1900-luvun alussa tarjottuihin hoitoihin tai miesten työhön kivihiomossa. Säkenöivät hetket on lukemisen arvoinen ja suosittelen sitä vilpittömästi. Minä olisin halunnut lukea tarinaa lisää, niin mukaansatempaava kirja oli. Lukukokemus oli parhaimmillaan kesäisellä parvekkeella, kun sain antautua Kallion loppuun asti hiottuun tarinaan auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta.

Kirkasta kauneutta

Kirpputorit ovat kuin aarrekammioita. Mietin, miten joku malttoi luopua lasipullosta seitsemälläkymmenelläviidellä sentillä. Miehen tuomat kukat ovat säilyneet kauniina jo viikon. Ei melkein huomaa, että kissani ja kylässä ollut naapurin kissa ovat maistaneet niistä salaa.

Lukijaiset

Kuopus ja minä vietämme kesällä lukijaisia. Ne järjestetään meidän parvekkeellamme. Olen kesän aikana ostanut suuren määrän edullisia lastenkirjoja kirpputoreilta. Onnellisin olen silloin, kun löydän omia lapsuuden suosikkejani kuten Camilla Mickwitzia tai Astrid Lindgreniä. Kuopuksen suosikkeja ovat tällä hetkellä Barbapapat ja Dumbo-kirjat.

(Olen tällä hetkellä kirjastokiellossa. En ymmärrä, miten voi olla niin vaikeaa palauttaa kirjoja ajallaan, vaikka ne voisi uusia netin kautta tai puhelimitse. Ajan kulumisen voi laskea kirjastosakkojen määrästä...)

My Monsterman x 3

Miehessä arvostan todella paljon sitä, miten hän heittäytyy kanssani ympärillä kuhisevaan elämään. Hän suostuu ehdotuksiini, niihin tyhmiinkin. Se on vapauttavaa. Luova puoleni voi hyvin, koska miehen kanssa voin toteuttaa itseäni. Mies on mielestäni erittäin valokuvauksellinen. Vuoden aikana hän on alistunut siihen, että kuljen suurimman osan ajasta kameran kanssa. Aluksi kuvasin häntä puolisalaa, nykyään saan jo poseerauksiakin. Kolme kuvaa on otettu parvekkeella pimeän jälkeen. Sisältä sälekaihtimien raosta tuleva valo siivilöityy miehen iholle. Tykkään julkaista kuvia ja tekstiä täällä blogissani. Blogi toimii muistikirjanani ja lisämuistinani. Mies on alusta asti antanut minun vapaasti kirjoittaa ja kuvittaa elämäämme tänne. Näitä hetkiä on mukava tulla muistelemaan myöhemmin.

Rauman taidegraafikoiden kesäinen myyntinäyttely

 Rauman taidegraafikoiden myyntinäyttely avautui tänään vanhalla kansalaisopistolla. Vanha kansalaisopisto on torin ja kirkon välissä, Raumanjoen rannalla. Oli nostalgista mennä miehen kanssa avajaisiin tuohon tilaan, olemme nimittäin siellä nähneet toisemme ensimmäisen kerran viisitoista vuotta sitten.

 Taiteilija Anu Sukanen. Taustalla on Anun grafiikkaa tältä vuodelta.

 Ylemmässä kuvassa on Heli Väisäsen teos Seminaarisiskot. Alemmassa kuvassa (josta mies piti erityisesti) on teos, jonka nimi on Irti. Ottamani valokuvat eivät väärimaailmaltaan ja tarkuudeltaan tee oikeutta töille.

 Avajaisten jälkeen menimme perjantaipitsalle kahvila Soppiin. Vaikka olemme olleet vasta vuoden yhdessä, on meille muodostunut monia omia traditioita. joita noudatamme tunnollisesti. Sopin perjantaipitsa on niistä yksi. Ehkä se kertoo keski-ikäistymisestä. (Täytin eilen 36 vuotta.)

On ollut ihana perjantai-ilta avajaisten ja hyvän ruuan merkeissä. Edessä on viikonloppu kahden kesken. Silloin pitää ainakin luuhata kirpputoreilla. Se on myös yksi traditiomme. Taidegraafikoiden näyttelyyn kannattaa mennä. Tarjolla on paljon silmäniloa, mutta myös varsin kohtuuhintaista ostettavaa. Näyttely on avoinna ensi viikon sunnuntaihin saakka.