Pidin äitini kanssa ystävänpäivän korukutsut äitini luona. Tuttumme oli esittelemässä meille Luna-koruja, joita hän myy. Ilta oli todella kiva. Koruesittelyn lisäksi tarjosimme pientä syötävää ja juotavaa. Ohjelmassa oli myös ystävänpäivärunon kirjoittaminen. Jokainen sai sanomalehden, josta piti valita yksi artikkeli. Jutusta poimittiin oman halun mukaan sanoja, jotka ympyröitiin. Tarkoitus oli saada jonkunnäköinen runo aikaan. Lopuksi runot kirjoitettiin kortteihin ja kortit jaettiin sattumanvaraisesti, joten jokainen sai oman ystävänpäiväkortin. Omassa kortissani oli seuraavanlainen runo:
Saivat tyttären.
Perheen Mimosa,
haltioissaan hoitaa, pusuttelee.
Kovasti kyseli,
toiveissa sisko.
Kutsuttu lempinimensä mukaan,
oli myös Mimosa
tuolloin.
Tarjottavina oli muun muassa ystävänpäivärinkuloita, koristeltuja vaahtokarkkeja ja ystävänpäiväleipiä. Toiseksi ylimmässä kuvassa on rinkuloita, joiden ohjeen mukailin siskoltani.
Ystävänpäivärinkulat:
Tarvitaan voitaikinaa, tuorejuustoa ja kinkkusuikaleita.
Vähän sulanut voitaikinalevy kaulitaan puolitoistakertaiseksi. Se voidellaan tuorejuustolla (itse käytin valkosipulin makuista). Tuorejuuston päälle ripotellaan kinkkusuikaleita. Levy kääritään rullaksi ja laitetaan hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. Rullasta leikataan siivuja (kuin kääretortusta) ja ne paistetaan uunissa parissasadassa asteessa, kunnes ovat saaneet väriä pintaan. Minulla oli kaksi pakettia voitaikinaa ja siitä tuli tosi paljon rinkuloita. Mies vei niitä seuraavana päivänä töihinkin.
Ystävänpäivän vaahtokarkit (neljäs kuva) valmistuvat niin, että vaahtokarkki laitetaan grillivartaaseen. Sitten se kastetaan sulatettuun suklaaseen ja suklaan päälle ripotellaan nomparelleja.
Ystävänpäivän leivät, jotka ristin ystävänpäivän jolliksi (kolmas kuva) valmistuvat tavallisesta paahtoleivästä, jonka väliin laitoin ruohosipuli-tuorejuustoa, lauantaimakkaraa ja kurkkua. Lopuksi leikkasin leivät neljään osaan ja koristelin cocktailtikkuun pujotetulla kirsikkatomaatin puolikkaalla.
Kuohuvana juomana tarjoilimme karpalolikööriä, jonka päälle kaadettiin reilusti karpalokivennäisvettä. Vieraat saivat ottaa lasit mukaansa "matkamuistoiksi". Keskenään erilaiset lasit oli keräilty kirpputoreilta.
Vanhan Rauman sydämessä sijaitsee ortodoksinen rukoushuone. Olin siellä tänään ensimmäistä kertaa, kun äitini maalaamat ikonit siunattiin jumalanpalveluksessa. Olen ollut lapsesta saakka kiinnostunut ortodoksisuudesta, joten jumalanpalvelus oli mielenkiintoinen kokemus. Tiesin entuudestaan, että ortodoksisessa kirkossa ei ole penkkejä ja että rukoukset ja saarnat toimitetaan laulaen. Tiesin myös, että ortodoksisen kirkon etuosassa on ikoniseinä, ikonostaasi, jonka takana alttari sijaitsee. Suitsukkeen savu oli sakeampaa ja mausteisempaa, mitä olin ajatellut.
Turun ortodoksisen kirkon kirkkoherra Ion Durac oli saapunut Raumalle pitämään palvelusta. Lopuksi hän siunasi ikonit, jotka eri-ikäiset ja eri uskontotaustoista tulevat naiset olivat maalanneet. Ikonin maalaamisessa on tarkat säännöt, mitä tahansa kuvaa ei voida siunata ikoniksi.
Äitini minulle maalaama ikoni, arkkienkeli Gabriel on kolmannen kuvan oikeassa yläreunassa. Gabriel on legendan mukaan se enkeli, joka ilmoitti Marialle, että Maria tulee synnyttämään Jeesuksen. Myyttien mukaan Gabriel on puhtauden, kauneuden, sopusoinnun ja taiteen enkeli.
Tiedän, että ikoneja käytetään sisustuselementteinä, mutta minulle ikoni merkitsee muuta. Vaikka en kuulu ortodoksiseen kirkkoon, haluan että oma ikonini on ikkuna johonkin merkitykselliseen. Uskon että sen edessä ja sitä tutkimalla voin hiljentyä omaan sisäiseen pohdintaani, rukoukseen.
