Mitä tekis Tampereella?

Olen varmaan tylsä ihminen, mutta minulla on liuta tiettyjä asioita, joita haluan tehdä tietyissä kaupungeissa. 
Tampereen matka on ollut traditioni jo monen vuoden ajan. Se alkoi siitä, kun aloimme joka kesä käydä tyttöni kanssa Särkänniemessä. Ensin menimme Särkänniemeen päiväksi. Sitten lisäsimme matkaan hotelliyön. Lopuksi olemme useamman vuoden ajan olleet hotellissa kaksi yötä, jotta aikaa jäisi myös kaupungilla olemiseen. 
Olimme nytkin ensimmäisen päivän Särkänniemessä. Särkänniemen Koiramäki tuntui tutulta, onhan siihen otettu paljon vaikutteita vanhasta Raumasta. 
Toisena päivänä menimme museoon. Museokeskus Vapriikissa on valtavan kiinnostava Terrakotta-armeijanäyttely. Pikkumies nautti mobiiliopastuksesta. Hän sai kuunneltua tabletilta näyttelyyn liittyvää tietoa. Vapriikki on minusta ihana. Olimme siellä varmaan neljä tuntia. Teini-ikäisemme nauttivat muun muassa jääkiekkosimulaattorista. Ennen Vapriikkikäyntiä kävimme lounaalla pizzeria Napolissa Aleksanterinkadulla. Ruoka oli todella hyvää ja edullista.
Kolmantena päivänä vietimme aikaa Laukontorilla. Sen reunalla on Radiokirppis. Tyttäreni ja minä rakastamme kirpputoreja ja koska miehellä ja hänen pojallaan ei ollut mitään kirpputorikäyntiä vastaan, luuhasimme Radiokirppiksellä hyvän tovin ja ostin muun muassa paljon hienoja ja edullisia vaatteita tytölleni.
Laukontorilla oli mukavan leppoisa tunnelma ja istuskelimme siellä herkkuja syöden. Samalla suunnittelimme ensi kesän reissua. Särkänniemeen on tottakai pakko mennä. Museopäivänä menemme Amurin työläiskortteliin ja kolmantena päivänä teemme risteilyn Viikin saareen. Sounds like a plan!

Kerttu Horila: Meistä naisista ja vähän miehistäkin

Rauman tämän kesän kulttuuritapaus on kaupungin oman taiteilijan, Kerttu Horilan retrospektiivinen näyttely Rauman taidemuseossa. Näyttelyssä on töitä neljältä eri vuosikymmeneltä. Töiden keskiössä on aina ihminen.  Kun astuu museoon, tuntuu kuin astuisi tarinaan. Yhtäkkiä on keskellä kertomusta, joka on samaan aikaan vieras ja tuttu. Taideteokset koskettavat, niissä on hurmaavaa huumoria, mutta myös surullisempia sävyjä. 

Oi mene tähän näyttelyyn, jos Raumalla liikut! Näyttely on avoinna 15.9. asti.

Avajaisten kauneimmalla vieraalla oli tilaisuuteen sopiva kampaus.

Lahjoja päiväkodinopettajille

Arvostan päiväkodin työntekijöitä todella paljon. Työ lasten parissa on paitsi palkitsevaa myös hyvin raskasta. Kasvattajien vastuu on suuri, heidän käsissään on lasten henki ja hyvinvointi. Kasvattajat tukevat lapsen kasvamista oikeaan suuntaan. Tiedän, että omien lapsieni kohdalla se ei ole ihan helpoin tehtävä. (Lapseni ovat tietenkin maailman ihanimmat, mutta molemmat ovat myös hyvin voimakastahtoisia.)
Minulle on tärkeää muistaa lasteni kasvattajia jouluisin ja keväisin. Pienillä lahjoilla haluan osoittaa kunnioitustani ja kiitostani siitä, että lapsestani pidetään hyvä huoli sinä aikana kun minä olen töissä.
Etsin lapseni opeille kirpputorilta kauniit lasilautaset. Niiden päälle asetin virkkaamani liinat. Olin tehnyt jokaiselle erilaisen ja lapseni sai päättää, mikä annetaan kenellekin. Liinan päälle laitoin kahvipussin ja teepaketin. Lopuksi käärin kaiken sellofaaniin ja solmin paketin pitsinauhalla. Kaiken kruunaa lapseni piirtämät lentokonekortit. Minusta lahjoista tuli aika kivoja.

Taidetta ja kohtaamisia

Kohtaaminen eilen
johti haastatteluun tänään.
Ehdotin toria
ja pystökaffetta.
Halusin ranskalaisen saavan nähdä
jotain todella raumalaista.
Saimme seuraakin,
taiteilija toisen haastateltavan.
Minä tarjouksen katosta pään päälle
jos omasta kodista loppuisi tila kesken.
Kielikin vaihtui
kommunikoitiin jo
englannilla, suomella, ranskalla ja espanjalla.
Ihailen taiteilijoita, joten tuntuu erityisen hienolta 
olla  omalla pienellä panoksella mukana 
Raumars-taiteilijoiden tämän kesän yhteisöllisessä taideprojektissa.

Avocado-mozzarellasalaatti

Kuvat eivät tee ollenkaan oikeutta sille, miten ihanasta herkusta tässä on kyse. Olen tämän vuoden aikana hullaantunut avocadoon. Nuorempana inhosin hedelmän voista koostumusta ja täyteläistä makua, mutta näin vanhemmiten olen tullut avocadon suhteen järkiini ja ymmärtänyt, miten hyvää se on. Selailin ajankuluksi ruokablogeja ja löysin Kaikki äitini reseptit-blogista tämän taivaallisen ruuan ohjeen.

Mozzarellaa ja avokadoa jogurttikastikkeessa

2 pussia bufalamozzarellaa
2 avokadoa
2dl ruokajugurttia
1 sitruuna
2tl sokeria
1/2 punaista chilipalkoa
1 dl basilikaa 
tuoretta rosmariinia
Maldon-suolaa
mustapippuria myllystä

Puolita avokadot, koverra liha kuorista ja pilko reiluiksi kuutioiksi. Kierittele kuutiot kulhossa 1/2 sitruunan mehussa, etteivä ne tummu.

Revi tai leikkaa mozzarella paloiksi ja asettele laakealle tarjoiluvadille. Sekoita jogurtti 1/2 sitruunan mehu ja sokeri. Levitä seos juuston päälle.

Heittele pinnalle avokado-kuutiot sekä pilkotut chilit ja yrtit. Viimeistele suolalla ja mustapippurilla.

Minulla ei ollut suolaa eikä sokeria, mutta se ei haitannut yhtään. Laitoin hienosokerin sijasta jugurtin joukkoon hiukan hillosokeria ja siitä tuli yllättävän pikantti maku. Suolaa ruokaa ei maistuvien raaka-aineidensa vuoksi tarvinnut. En myöskään käyttänyt rosmariinia, koska en pidä siitä. Laitoin basilikaa vähän reilummin. Ruoka maistui leivän päällä, mutta myös sellaisenaan. Tästä taitaa tulla perheemme tämän kesän suosikki! Kokeile!