Joskus joutuu hieman outoon valoon

Ulkona on outo valo.

Kissa istuu kirjahyllyssä.

Kuopus on kehdannut kasvaa niin isoksi, että

nauraa amerikkalaista komediasarjaa ääneen.

Linnut lentävät levottomasti ikkunani takana.

Sisälläni on outo valo,

mutta myrskystä ei ole tietoakaan.

(Tämä ajatukseni on edellispäivältä, mutta sopii hyvin tähänkin päivään.)

Arki

Tultuani töistä kotiin hassuttelin kuopuksen kanssa, mutta sitten hän halusi katsoa Pikku kakkosta. Yritin käydä kiusaamassa esikoista, mutta hän halusi lukea. Laitoin leningin päälle ja leikin balettitanssijaa, mutta sitten muistin, että olen 35-vuotias nainen ja vielä äiti, joten aloin kokata ja pestä pyykkiä. Mies tuli kotiin Lidlistä hakemansa kissanhiekan kanssa (suosittelen kissanomistajille) ja sitten söimme päivällistä.
Sitten minä katsoin Ruusujen jälkeen-nimisen TV-sarjan kakkoselta. Minusta se on kivasti kirjoitettua australialaista draamaa. Muu perhe katsoi kanssani, mitä nyt kuopus yritti sabotoida kaikkien katselunautintoa. Sitten minä siivosin lattialla lojuvat tavarat ja aloin imuroida. Laitoin kepeät korkokengät jalkaan, koska inhoan imuroidessa sitä, kun jalanpohjissa tuntuu koko ajan olevan roskia. 
Samaan aikaan mies auttoi esikoista matikan läksyissä ja kuunteli kuopuksen djembe-rummulla esittämää rokkibiisiä.
Sitten minä vaihdoin kissanhiekat ja pesin vessan. Sitten minulle tuli hiki. Sitten minä menin suihkuun ja sinä aikana mies laittoi lapsille iltapalan. Sitten minä tulin suihkusta, pesin kuopuksen kanssa hampaat, puin hänelle yöpuvun ja luin iltasadun (Hello Kittyn ihana päivä). 
Sitten mies tiskasi, esikoinen meni suihkuun, minä vaihdoin sänkyyn puhtaat lakanat ja laitoin pyykit kuivumaan. Huomasin valkean pyykin seassa mustan sukan, mutta se oli päättänyt olla värjäämättä pesukavereitaan. Sitten esikoinen meni lukemaan tänään kirjastosta hakemiaan kirjoja, mies meni katsomaan televisiota, kaadoin meille lasit viiniä ja tulin kirjoittamaan tämän. Seuraavaksi aion liittyä miehen seuraan, lukea, kainaloitua, tuntea päästä varpaisiin kulkevan rakkauden ja vähän ajan päästä käydä nukkumaan. 
Muutama blogiani seurannut on kysellyt, millaista arkemme on. Tällaista se on. Tavallista lapsiperheen arkea, jota sävyttää hurja ensirakastumisen tunne sekä minulla että lapsilla (ja miehen puolesta uskallan kirjoittaa, että myös hänellä).

Tarina jatkuu...

Tuntui merkilliseltä, kun edellinen blogini tuli täyteen. Reilun neljän vuoden aikana kirjoitin yli neljäsataa merkintää. Blogin kirjoittaminen on yksi lempiharrastuksistani, en voisi kuvitella luopuvani siitä. Siksi jatkan tarinaa täällä uudessa blogissa. Minulla ei ole tarvetta jättää entisen blogin asioita taakse, mutta silti tuntuu kutkuttavalta olla uuden äärellä. Toivottavasti tännekin eksyisi lukijoita! Tervetuloa!

Täällä ollaan! Miu!