tiistai 14. toukokuuta 2013

Kööhä ämmä keitt

Ruppe olema melkke vakio, et kakstoist päivä enne palkka ova raha vähis. Täyty ruvet laskema eorojas ja pare olis, jos ruuanki sais mahdollisimma helvolttas. Tänäpe syätti kööhä ämmä keitto ja lykkäsi siihe kaikke mahdollist, mitä kotto löysi.

Mul ol yks sipula ja muutama valkosipulikyns. Eilissi uunijuureksi ol kouralline ja porkkanoitaki löysi kaapist. Paistoi sipuli ja heiti liämikuutio perähä. Sit pisti ne uunijuurekse fölihi. Toisel levyl keiti porkkanoi. Lopult kippasi kaik samaha kattilaha. Sit laitoi sin kantarellituarejuustojämä. Turkkilaist jugurttiaki löörys, sitä pisti pari lusikallist. Viherpippuri ja mustapippuri hianonsi kans joukkoho. Men sin sit loraus kermaki. Kaike pisti siliäks sauvasekottimel. Fryyssist löysi patonki ja se soves keito lisseks. Tul kyl eine verra hyvä soppa, vaik itte sano. Kauneudel tätä ruaklaji ei gyl ol pilat! Tyytyväisin oltti vatta killullas ruua jälkke. Mnää pisti käre kyynärpäit myäte ristihi: Luajan giitos huamen o tilipäev!

2 kommenttia:

  1. Jottain ymmärsikin mutta olipa hauskaa lukea. Mistä se johtuukin, että murteella kirjoitetut jutut kuulostavat aina hauskemmilta kuin normisuomella sanotut? Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
  2. Mukavaa kevättä sinullekin, Kimmo!

    Murre-jutut ovat hauskoja ja jotenkin lupsakoita. Kun luen murteella kirjoitettuja juttuja, minun tekee mieli lukea niitä ääneen ja yrittää kuulostaa sen murteen taitajalta.

    VastaaPoista