Kalpea aamu tuli makuuhuoneen ikkunasta

Vuorokauden yksinäisimpänä tuntina heräsin. Etsin unta, mutta se ei löytynyt. Kuuntelin makuuhuoneen avoimesta ikkunasta uuden päivän alkamista. Linnut virittivät heleät aamulaulunsa. Lehdenjakajan pyöränjalan vingahdukset liittyivät kuoroon. Vasta sitten nousi aurinko tai ehkä en huomannut aiemmin. Kalpean keltainen valo maalasi maailman epätodelliseksi. Juna meni. Harvakseltaan autojakin. Mies lähti töihin suukkoni huulillaan. Mietin, haluanko tämän odottamattoman yksinäisyyden vai houkuttelisinko varovasti pikkuiseni unien sylistä omaani. Sängystä kuuluva höpötys katkaisi mietteeni. Aikaisin hänkin heräsi. Sydänkäpynen.