Olisin halunnut kirjoittaa Nepalista paljon enemmän. Olen siellä edelleen unissani. Olisin halunnut kirjoittaa rakkaudesta, koska tiedän sellaisen ilahduttavan monia, mutta en ole ehtinyt. Viikonloppuna olin pahantuulinen ja annoin kipakkuuteni ja temperamenttini räiskyä. Koska olen tuntenut miehen niin kauan, en ole edes yrittänyt esittää parempaa kuin olen. Mies ottaa minut tyynesti. Tänään kysyin häneltä, että tiesikö hän että olisin näin hankala. Hän naurahti tienneensä ja lähti sitten hakemaan minulle valkoista joulukuusta, jota en malttanut ostaa, mutta jonka halusin kovasti. Olemme edelleen kovin rakastuneita ja siitä haluan kirjoittaa imeliä päivityksiä. Ehkä ehdin kertoa vielä Nepalistakin lisää.
Mies ei ole ennen juurikaan viettänyt joulua. Se riemastuttaa minua, koska hänellä ei ole mitään jouluperinnerasitteita. Voimme lähteä luomaan ihan omannäköistämme joulua, jossa on lasten toiveille paljon tilaa. Tänään sytytin kuopuksen pyynnöstä kynttilöitä. Kuljemme kohti joulua.
Ps. Nyt ne ovat paikallislehdessä keksineet laittaa minut ehdokkaaksi Vuoden raumalainen-äänestykseen. Alkujärkytyksen jälkeen olen aika otettu. Tuntuu hyvältä, että Unicef-työni on huomattu. Jos haluat kurkata äänestystä ja muita ehdokkaita, niin linkki on tässä: http://ur.fi/vuoden-raumalainen-2012-aanestys
Onnea Kati tuohon vuoden raumalainen-äänestykseen!
VastaaPoistaTäällä on meininki parhaimmillaan silloin, kun erosit ja ryhdyit uuteen suhteeseen. Oliko se nyt kesäkuu? Silloin tällä palstalla puhuttiin tiukkaa ja oikeaa asiaa, hyvää arvokeskustelua. Mutta toki olen onnellinen puolestasi, että kaikki on nyt hyvin ja rakkaus kukoistaa. Tietysti jouduit laittamaan itseäsi valtavasti likoon kesällä. Mutta onnellista joulunaikaa ja ihanaa, että olette edelleen yhdessä. Aika erikoista muuten, että mies ei ole viettänyt ennen joulua.
VastaaPoistaYaelian, kiitos paljon! :)
VastaaPoistaAnonyymi 21.12, Aloitimme seurustelun toukokuun lopussa. Kun kerroin asiasta, tuli blogiini paljon kommentteja. Epäasiallisia kommentteja tuli myös aluksi paljon. Koin niistä lähes ahdistusta ennen kuin sain pääni oikeaan asentoon ja ymmärsin olla piittaamatta. Tuntui ihmeelliseltä, kun jotkut kirjoittivat minun laittaneen koko elämäni luettavaksi vaikka kerroin vain yhdestä asiasta, jäävuoren huipusta.
Laitoin itseni likoon ja vaikka joistain kommenteista ja arvosteluista loukkaannuinkin, tekisin kaiken uudelleen. Suomessa pidetään usein kynsin-hampain kiinni ydinperhemallista ja normista poikkeavia saatetaan arvostella kovin sanoin. Minusta on hienoa, jos ihmiset pystyvät elämään onnellisina saman kumppanin kanssa ja kasvattamaan lapset yhdessä. Aina se ei kuitenkaan syystä tai toisesta ole mahdollista. Minä tein lapsiani ja itseäni ajatellen oman, oikean ratkaisuni. Koko perhe voi paremmin nyt. Kuopuksen isä asuu naapurissa ja olemme paljon tekemisissä.
Ylihuomenna olen seurustellut seitsemän kuukautta. Mies muuttaa pikkuhiljaa luokseni. Koska olemme tunteneet niin kauan ja koska olemme aikuisia ihmisiä ja vanhempia, on suhteemme edennyt vauhdilla. Tuntuu kuin olisimme olleet paljon kauemmin yhdessä. Iloitsen edelleen siitä, miten rohkea mies oli lähestyessään minua. Ihmettelen edelleen sitä, mistä hän tiesi meidän sopivan niin hyvin yhteen.
Onnellista joulunaikaa sinullekin ja kiitos kommentistasi!
Hei Kati!
VastaaPoistaOlen blogisi ahkera lukija ja nautin kirjoituksistasi todella. Olet mainion reipas ja rehellinen tunteiden tulkitsija sekä varmasti monelle, kuten myös minulle suuri inspiraation ja ihailun kohde.
Olet hyvä siinä mitä ikinä keksitkään tehdä!
Hauskaa joulun jatkoa ja rakkauden täyteistä elämää jatkossakin Sinulle ja perheellesi!
Hei!
VastaaPoistaLuin kauniin ja kannustavan kommenttisi ääneen miehellekin :)
Tuntuu uskomattoman hienolta saada tuollainen kommentti! Yksi suurimmista toiveistani tässä elämässä om antaa rohkeutta ja toivoa muille.
Omassa elämässäni tekemäni ratkaisut eivät aina ole olleet norminmukaisia ja se on ollut hyvä. Me ihmiset kahlitsemme toisiamme välillä liian tiukkoihin siteisiin, vaikka ilman niitä olisi helpompaa hengittää. Sen sijaan, että tekisimme toisistamme onnellisia, teemmekin tuomitsemisella, kyseenalaistamisella ja arvostelulla toisistamme onnettomia.
Tuntuu hyvältä, että joku voi nähdä minut noin kuin kirjoitit.
Toivon Sinulle ihania joulukuun viimeisiä päiviä ja kaikkea hyvää uuteen vuoteen!
<3 Kati
om = on :)
PoistaOn muuten erikoista, jos et salli kuin positiivisia kommentteja. Elämä ei ole vain ruusuilla tanssimista. Ja jos bloggaa julkisesti, on osattava ottaa kritiikkiä vastaan...
VastaaPoistaMinusta siinä ei ole mitään erikoista etten halua omaan blogiini negatiivisia kommentteja. (Niitä tosin löytyy kesän kirjoituksista.) Tämä on minun blogini ja minun elämääni ja minä päätän, mitä täällä tapahtuu.
VastaaPoistaMikä yhtälö se on, että jos kirjoitan omasta elämästäni täällä niin minun pitäisi ottaa kritiikkiä vastaan. Miksi? Se on eri asia, jos kirjoittaisin tietotekstejä, runoja tai kertomuksia ja etsisin niille kritiikkiä. Kritiikillä on muuten aina ikävä kaiku. Kritiikki voi olla myös positiivista.
Blogiini ei ole viime aikoina tullut ikäviä kommentteja, mutta jos tulisikin, poistaisin ne. Tässä maailmassa on ihan tarpeeksi negatiivisuutta sekä kiukuttelevia ja kateellisia ihmisiä, jotka käyvät anonyymeinä huutelemassa nettipalstoilla ja blogeissa. Minä kirjoitan reilusti omalla nimelläni ja jo siksi koen, että minulla on täysi oikeus hallinnoida tätä nettipäiväkirjaani.
Minun elämäni on tällä hetkellä pitkälti ruusuilla tanssimista ja haluan kirjoittaa siitä. Toisenlaistakin on ollut.
Mietin vielä sitä, että jos ns. negatiivinen kommentti kirjoitettaisiin omalla nimellä, voisin sen julkaisemista harkitakin.
PoistaAnonyyminä on helppoa huudella yhtä sun toista netti-etiketistä välittämättä.
Harmi, kun missasin tuon haastattelun.
VastaaPoista