Olimme viikonloppuna lapseni harrastusporukan kanssa risteilyllä. Miehen ystävä oli sunnuntai-iltana satamassa vastassa. Mies lähti siitä suoraan ystävänsä kanssa viikoksi pohjoiseen kalastamaan.
Eron hetki tuntui pahalta.
Maanantain jaksoin töissä, mutta illalla, kun istuin toisessa kaupungissa opiskelemassa alkoi oloni huonontua nopeasti. Sairastuin vihaiseen syysflunssaan. Dramaattisena ihmisenä löysin asiasta heti syy-seuraussuhteen.
Olemme olleet tänään neljä kuukautta yhdessä. Kiukuttelin miehelle satojen kilometrien päähän. Omaa ikävääni ja huonoa oloani minä häneen purin, vaikka nyt jo nolottaa.
Kun soitin hänelle, oli hän juuri ostamassa minulle tuliaisia. Ei tarvitsisi, mutta ajatus tuntui silti mukavalta.
Alimmassa kuvassa on kirje, jonka sain edellispäivänä. Mies oli postittanut yksitoistasivuisen kirjeensä lohduttamaan minua hänen poissaollessaan.
Kirje on kaunis.
Minulla on ikävä miehen rauhallista läsnäoloa ja hänen seuraansa. Ilman häntä olen levoton ja pahantuulinen. Kuljen hiljaisissa huoneissa ja palelen, vaikka pitäisi pysyä pedissä.
Kaipaan häntä.
Olisipa jo sunnuntai.
Ihanan huomioiva mies:)
VastaaPoistaNiin on! <3 Minulla on häneltä opittavaa.
VastaaPoistaOnko tuollaisia miehiä Raumalla enemmänkin? Lähetä mulla yksi Helsinkiin! Ihana, ihana blogi ja ihana, ihana Kati! :)
VastaaPoistaKiitos superkivasta kommentistasi!
VastaaPoistaJos vastaan tulee, niin heti laitan pakettiin ja postitan Helsinkiin!
(Tähän kohtaan pakko olla sen verran realisti, että osataan me riidelläkin ja olla vähemmän hempeitä, mutta ne tilanteet menevät onneksi vauhdilla ohi ja voi keskittyä järkevämpään :)